RAKLI toteutti maaliskuussa 2019 kyselyn jäsenistölleen sähköautojen latauspaikkojen rakentamisesta. Tarkoituksena oli selvittää RAKLIn jäsenten näkemyksiä siitä, kuinka rakennusten energiatehokkuusdirektiivin eli EPBD:n muutokset koskien sähköautojen latauspaikkojen rakentamista tulisi toteuttaa kansallisessa lainsäädännössämme ja mitä vaikutuksia tällä olisi kiinteistönomistajille.
Vuonna 2018 päivitetty EPBD eli Energy Performance of Building Directive sisältää vaatimuksen kansallisen minimimäärän asettamisesta sähköautojen latauspaikoille kiinteistöissä muille kuin asuinrakennuksille. Minimivaatimukset tulee asettaa uudisrakentamisen ja laajamittaisten saneerauksien osalta yli 10 autopaikan kohteille ja olemassa olevien kiinteistöjen osalta yli 20 autopaikan kohteille. Asuinrakennuksia koskevat velvoitteet liittyvät latauspisteiden asentamiseen varautumiseen suojaputkituksien kautta uudisrakentamisen ja laajojen saneerausten yhteydessä. EU:n jäsenmailta edellytetään näihin liittyen kansallisia säädöksiä 10.3.2020 mennessä.
Vastauksia kyselyyn tuli yhteensä 25 kappaletta ja niistä kävi ilmi mielipiteiden ja valmistautumisen tason laaja kirjo latauspaikkoihin liittyen: osa on jo pohtinut asiaa ja tehnyt toimenpiteitä, osalla asian pohtiminen on vielä enemmän alkumetreillä. Tähän ovat vaikuttaneet erityisesti eri tyyppisissä kiinteistökannoissa koetut tarpeet.
Kyselyyn vastanneista yli puolet olivat ilmoittaneet suunnittelevansa asentaa latauspaikkoja tai olivat jo asentaneet niitä. Pääsääntöisesti nämä suunnitelmat liittyivät uudiskohteisiin, eikä niinkään olemassa olevaan kiinteistökantaan. Osalla jäsenistä ei vielä ollut suunnitelmia asentaa latauspaikkoja. Lataustavoista yleisimmät asennetut vaihtoehdot olivat hidaslataus (lataustapa 2) ja peruslataus (lataustapa 3). Osa vastaajista oli suunnitellut/asentanut myös pikalatausta (lataustapa 4).
Uudemmissa kohteissa sähköjärjestelmien valmiuden uskottiin olevan parempi kuin vanhoissa jo olemassa olevissa kohteissa. Vanhojen olemassa olevien kohteiden sähköjärjestelmien valmius latauspaikkajärjestelmälle katsottiin yleisesti olevan varsin heikko sekä vaativan huomattavia uudistuksia ja investointeja, mikäli latauspaikkoja halutaan toteuttaa. Esimerkiksi yksi vastaajista totesi, että latauspaikkojen rakentaminen vaatisi kokonaan uuden ja asianmukaisen sähköverkon rakentamisen.
Motivan ehdotus 100 mm:n putkituksista varautumisena tuleviin sähköautojen latauspisteisiin herätti mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Vastaajat, jotka suhtautuivat tähän kriittisemmin, korostivat muun muassa latauspaikkojen tarveharkintaa ja sitä, ettei pelkän putkituksen tekeminen ole järkevää. Vaikka putkituksiin varauduttaisiin, haasteena olisi sähkökeskuksen ja liittymän riittävä koko saneerauskohteissa. Varautuminen nähtiin puolestaan järkeväksi esimerkiksi suurempien pihatöiden ohessa ja uudistuotannossa.
Suurempi osa vastaajista oli sitä mieltä, että minimipaikkavaatimuksia sähköautojen latauspaikoille vuoteen 2025 mennessä ei pitäisi toteuttaa. Tässäkin asiassa korostettiin tarveharkintaa paikkojen suhteen. Myös latauspaikkavelvoitetta tulisi tarkentaa rakennusluokittain. Esimerkiksi liikekiinteistöjen osalta latausaikojen koettiin jäävän niin lyhyiksi, että minimipaikkavaatimus tulisi poistaa kokonaan. Lisäksi korostettiin taloudellisen harkinnan tarpeellisuutta. Mikäli latauspaikkojen rakentamiskulut olisivat kohtuuttomat, minimipaikkavaatimuksesta tulisi luopua.
Euroopan parlamentin julkistama kanta rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivitykseen on nostattanut pelkoja kiinteistöjen arvonkehityksestä ja tulevista pakkoremonteista. Parlamentin näkemyksen odotetaan kuitenkin vielä lieventyvän.
Asuinrakennusten energiatehokkuusremontteja tuetaan vuosittain avustuksilla. Avustusten piiriin eivät kuitenkaan kuulu taloudellista toimintaa harjoittavat yhteisöt. Niidenkin pitäisi olla oikeutettuja avustuksiin, jotta vihreä siirtymän tavoitteet voitaisiin oikeasti saavuttaa, huomauttaa Rakli.
Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiesityksessä ei ole varattu määrärahoja asuinrakennusten energia-avustuksille. Kiinteistöalan järjestöt arvostelevat päätöstä. Asuinrakennusten korjaustarve on yhdeksän miljardia euroa ja kasvaa edelleen rakennuskannan ikääntyessä.
Suomessa syntyy vuosittain noin 1,6 miljoonaa tonnia rakennus- ja purkujätettä, josta vain noin puolet päätyy hyötykäyttöön. Tavoitteena on hyödyntää uudelleen vähintään 70 prosenttia syntyvästä purkujätteestä. Raklin ja ympäristöministeriön green deal -sopimus edistää tätä tavoitetta.
Haluatko kommentoida artikkelia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään