Määräaikaisten tarkastusten laiminlyönteihin sekä tietämättömyyteen niiden tärkeydestä asunto-osakeyhtiöissä herättiin kunnolla 1990-luvulla. Tällöin käynnistettiin projekti, jonka lopputuloksena syntyi asuinkiinteistön huoltokirja.
Huoltokirja käsitteenä määriteltiin ja sen minimisisältö vietiin aina rakennuttajaa velvoittaviin määräyksiin, Suomen rakentamismääräyskokoelmaan (SRMK) asti. Tämän jälkeen rakennuttajalla on ollut velvollisuus kasata SRMK:n määräyksen mukainen asuinkiinteistön huoltokirja ja luovuttaa se hallinnan luovutuksen yhteydessä asuinyhtiön hallinnolle.
Näin on ollut tehty vuosituhannen vaihteesta alkaen uusissa valmistuvissa ja sen jälkeen valmistuneissa asuinkiinteistöissä. Ennen vuotta 1999 valmistuneissa kiinteistöissä ei ole välttämättä minkäänlaista periodiluonteista listaa kohteista ja toimenpiteistä, mitä asuinkiinteistöissä tulisi viikko-, kuukausi- ja vuositasolla tehdä, kenen ne tulisi suorittaa, valvoa ja kuitata tehdyiksi. Eikä asuinkiinteistön huoltokirjan olemassaolo sinänsä takaa vielä jotain tapahtuvaksi.
Kiinteistöliitto Uusimaan neuvontainsinööri Jari Hännikänen kertoo käyneensä useissa kohteissa, joissa on huoltokirja, printattuna ja mapitettuna lämmönjakohuoneen hyllyllä valmistumisvuodesta asti, avaamattomana ja täysin käyttämättömänä. Näissä yhtiöissä etsitään sitten salaojia ja ihmetellään, kun perustukset ovat märkiä ja samoin osa maanpäällisistä rakenteista, kun huoneiston sisäpuolella ilmenee kosteus- ja mikrobivaurioita.
− Jos niitä salaojia on koskaan suunniteltu ja asennettu, niin ainakaan niitä ei ole kunnossapidetty tai huollettu, joten ne eivät enää toimi. Samoin kuin sadevesi tasakatolla tulee sisään, ihmetellään, että mitenkäs se nyt tuolla tavalla tulee. Koska kattokaivojen ympäristö on pudistamatta ja viimesyksyiset lehdet tukkivat kaivosiivilän, Hännikäinen sanoo.
Haluatko kommentoida artikkelia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään