Onko tarkastusvaliokunta unohtanut viimevuotisen tutkimuksensa?

Eduskunnan tarkastusvaliokunta julkaisi eilen (9.10.2018) mietinnön asuntopolitiikan kehittämiskohteista. Mietinnössä on muutamia hyviä ja laajasti hyväksyttyjä tavoitteita asuntopolitiikan kehittämiseksi. Tällaisina on pidettävä pitkäjänteistä asuntopolitiikan kehittämisohjelmaa sekä rakentamisen laadun parantamiseen tähtääviä kirjauksia. Mietintö sisältää kuitenkin myös runsaasti tutkimustiedon valossa kyseenalaisia kannanottoja.

Tarkastusvaliokunta selvitti vasta viime vuonna tutkimushankkeella asuntopolitiikan kehittämiskohteita. Tämän tutkimuksen suosituksia oli mm. se, että ARA-tuotannon tontit tulisi vuokrata samoilla hintakriteereillä vapaarahoitteisen asuntotuotannon kanssa. Lisäksi johtopäätöksissä painotettiin sitä, että ARA-kanta ja muut yhteiskunnan kontrollissa olevat asunnot eivät ole itsetarkoitus.

Valitettavasti ARA-toimijoiden vahva edustus kuultavina asiantuntijoina näyttää saaneen tarkastusvaliokunnan unohtamaan itse tilaamansa tutkimushankkeen argumentit. Mietinnössä kohtuuhintaista asuntotuotantoa pidetään juuri itsetarkoituksena ja yksiselitteisenä ratkaisuna kasvukeskuksien nouseviin asumiskustannuksiin. Tutkimustiedon perusteella asia ei ole näin. Lisäksi eduskunnan tulisi kiinnittää erityistä huomiota tuotantotukien kohdentumiseen aidosti pienituloisille sekä tuotantotukijärjestelmän aiheuttamaan segregaatioon.

– Ennen kuin eduskunta alkaa taloustieteilijöiden näkemysten vastaisesti painottaa kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämistä, tulisi tarkoin selvittää koko tuotantotukijärjestelmän hyödyt, kustannukset ja tarkoituksenmukaisuus. Tällä hetkellä tukijärjestelmän kokonaisuus on läpinäkymätön, ja VATTin tutkimusten mukaan Helsingissä tuotantotukijärjestelmän kustannukset vastaavat asumistuen kustannuksia, toteaa Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja Mia Koro-Kanerva.

Valiokunnan mietinnössä esitetään myös osuuskuntamallin käyttöönottoa Suomen asuntomarkkinoille yhtenä täysin uutena järjestelmänä. Suomen Vuokranantajien mielestä osuuskuntamallilla voitaisiin mahdollisesti huolellisen valmistelun jälkeen korvata asumisoikeusjärjestelmä. Sen sijaan kokonaan uutta asumisen muotoa, joka sisältää mm. valtion takaamaa lainoitusta, ei voida pitää kansantaloudellisesti perusteltuna. Valtion tulisi pikemminkin vähentää rooliaan asuntomarkkinoilla kuin lisätä sitä. Lisäksi on syytä muistaa, että suomalainen asunto-osakeyhtiömalli on kansainvälisesti poikkeuksellisen toimiva eikä sen asemaa ole syytä heikentää.

– Kokonaisuudessaan on erikoista, että valiokunnan poliitikkojen hyväksymä mietintö poikkeaa olennaisesti valiokunnan viime vuonna teettämän tutkimushankkeen johtopäätöksistä. Kun asuntopolitiikkaa toivottavasti aletaan tehdä aiempaa pitkäjänteisemmin, on keskiössä oltava tutkimustulokset. Asumiskustannusten kohtuullisena pitämisessä tehokkain lääke on kuitenkin aina taloustieteen perusoppienkin mukaan riittävä ja joustava kysyntään vastaava tarjonta, Koro-Kanerva jatkaa.

Suomen Vuokranantajat edustaa yksityisiä vuokranantajia, jotka vuokraavat noin 300 000 vapaarahoitteista asuntoa. Nämä asunnot muodostavat reilun kolmasosan kaikista vuokra-asunnoista ja niissä asuu noin 430 000 asukasta.