Kehitys pääkaupunkiseudun lähiöissä ollut vaihtelevaa

Vuonna 2013 pääkaupunkiseudun lähiöissä oli muuta seutua selvästi matalampi tulo- ja koulutustaso sekä yleisesti korkeampi työttömyysaste. Jo vuonna 1990 lähiöissä oli keskimäärin matalampi koulutus- ja tulotaso kuin muilla alueilla, mutta ero oli pieni.

Sen sijaan lähiöiden työttömyysaste oli tuolloin keskimäärin yhtä matala kuin koko seudulla.

Vuonna 2013 pääkaupunkiseudun lähiöissä oli muuta seutua selvästi matalampi tulo- ja koulutustaso sekä yleisesti korkeampi työttömyysaste. Jo vuonna 1990 lähiöissä oli keskimäärin matalampi koulutus- ja tulotaso kuin muilla alueilla, mutta ero oli pieni.

Sen sijaan lähiöiden työttömyysaste oli tuolloin keskimäärin yhtä matala kuin koko seudulla. Lähiöiden sosioekonominen asema on heikentynyt seudulliseen kehitykseen verrattuna tulotasolla, koulutustasolla ja työttömyysasteella mitattuna.

Väestörakenne on muuttunut

Lähiöalueilla on havaittavissa monenlaisia väestörakenteen muutoksia vuosien 1990 ja 2014 välillä. Pääkaupunkiseudun lähiöissä väkimäärä on yleisesti vähentynyt. Lähiöissä asuu aiempaa enemmän yksin asuvia ikääntyneitä asukkaita ja vähemmän lapsiperheitä ja nuoria aikuisia.

Maahanmuuton vaikutus näkyy lähiöiden väestörakenteen kehityksessä. Lähiökohtaiset erot ovat huomattavat: vieraskielisten osuus on kasvanut monissa lähiöissä, mutta on myös lähiöitä, joissa vieraskielisiä on huomattavasti vähemmän kuin kunnissa keskimäärin.

Kehityksessä kuntakohtaisia eroja

Pääkaupunkiseudun lähiöt ovat tutkimuksen mukaan keskimäärin vahvemmassa sosioekonomisessa asemassa kuin kehyskuntien lähiöt. Myös pääkaupunkiseudun sisällä on eroja: Espoon lähiöt ovat vahvimmassa sosioekonomisessa asemassa. Vantaan lähiöissä on keskimäärin korkeampi työttömyysaste sekä matalampi tulo- ja koulutustaso.

Helsingissä on puolestaan muita kuntia suuremmat lähiöiden väliset erot; kaupungissa on sekä matalan että korkean sosioekonomisen statuksen lähiöalueita. Eroja on myös rakennusaikojen välillä. 1970-luvun lähiöt vaikuttavat olevan Helsingissä heikommassa sosioekonomisessa asemassa kuin 1960-luvulla rakennetut lähiöt. Lähiöiden kehityskuluissa on suuria eroja, vaikka monia alueita yhdistää samankaltaiset ominaispiirteet ja kehityskulut.

Tarkastelussa 1960- ja 1970-lukujen lähiöt

Pääkaupunkiseudun alueellista eriytymistä tarkastelevat tutkimukset ovat tuoneet lähiökysymykset viime vuosina näkyvästi esille ja herättäneet myös yhteiskunnallista huolta lähiöiden kehityssuunnista sekä huono-osaisuuden kasautumisesta lähiöihin. Toisaalta vaikka lähiöt ovat viime vuosina saaneet runsaasti julkisuutta ja medianäkyvyyttä Suomessa, on lähiöiden pitkän aikavälin väestörakenteen kehityksestä verrattain vähän ajantasaista tutkimustietoa Helsingin seudulta.

Tuoreen tutkimuksen tarkastelun kohteena on 131 keskustojen ulkopuolella sijaitsevaa kerrostalovaltaista lähiöaluetta. Tarkasteluissa on mukana sekä omistus- että vuokra-asuntovaltaisia lähiöalueita ja myös hyvin erikokoisia lähiöitä. Tutkittava joukko koostui sijainniltaan ja väestörakenteeltaan varsin erilaisista lähiöalueista, mikä näkyi suurissa lähiöiden välisissä sosioekonomisissa ja demografisissa eroissa.

Väestörakenne on muuttunut

Lähiöalueilla on havaittavissa monenlaisia väestörakenteen muutoksia vuosien 1990 ja 2014 välillä. Pääkaupunkiseudun lähiöissä väkimäärä on yleisesti vähentynyt. Lähiöissä asuu aiempaa enemmän yksin asuvia ikääntyneitä asukkaita ja vähemmän lapsiperheitä ja nuoria aikuisia.

Maahanmuuton vaikutus näkyy lähiöiden väestörakenteen kehityksessä. Lähiökohtaiset erot ovat huomattavat: vieraskielisten osuus on kasvanut monissa lähiöissä, mutta on myös lähiöitä, joissa vieraskielisiä on huomattavasti vähemmän kuin kunnissa keskimäärin.

Kehityksessä kuntakohtaisia eroja

Pääkaupunkiseudun lähiöt ovat tutkimuksen mukaan keskimäärin vahvemmassa sosioekonomisessa asemassa kuin kehyskuntien lähiöt. Myös pääkaupunkiseudun sisällä on eroja: Espoon lähiöt ovat vahvimmassa sosioekonomisessa asemassa. Vantaan lähiöissä on keskimäärin korkeampi työttömyysaste sekä matalampi tulo- ja koulutustaso.

Helsingissä on puolestaan muita kuntia suuremmat lähiöiden väliset erot; kaupungissa on sekä matalan että korkean sosioekonomisen statuksen lähiöalueita. Eroja on myös rakennusaikojen välillä. 1970-luvun lähiöt vaikuttavat olevan Helsingissä heikommassa sosioekonomisessa asemassa kuin 1960-luvulla rakennetut lähiöt. Lähiöiden kehityskuluissa on suuria eroja, vaikka monia alueita yhdistää samankaltaiset ominaispiirteet ja kehityskulut.

Tarkastelussa 1960- ja 1970-lukujen lähiöt

Pääkaupunkiseudun alueellista eriytymistä tarkastelevat tutkimukset ovat tuoneet lähiökysymykset viime vuosina näkyvästi esille ja herättäneet myös yhteiskunnallista huolta lähiöiden kehityssuunnista sekä huono-osaisuuden kasautumisesta lähiöihin. Toisaalta vaikka lähiöt ovat viime vuosina saaneet runsaasti julkisuutta ja medianäkyvyyttä Suomessa, on lähiöiden pitkän aikavälin väestörakenteen kehityksestä verrattain vähän ajantasaista tutkimustietoa Helsingin seudulta.

Tuoreen tutkimuksen tarkastelun kohteena on 131 keskustojen ulkopuolella sijaitsevaa kerrostalovaltaista lähiöaluetta. Tarkasteluissa on mukana sekä omistus- että vuokra-asuntovaltaisia lähiöalueita ja myös hyvin erikokoisia lähiöitä. Tutkittava joukko koostui sijainniltaan ja väestörakenteeltaan varsin erilaisista lähiöalueista, mikä näkyi suurissa lähiöiden välisissä sosioekonomisissa ja demografisissa eroissa.

Tilaa uutiskirjeemme

Kiinteistölehden suosittu uutiskirje tuo kiinteistöalan uutiset sinulle!

Tilaa uutiskirje

Katso myös nämä

9.11.2018

Kiinteistö- ja rakentamismarkkinat painottuvat yhä selkeämmin pääkaupunkiseudulle

Pääkaupunkiseudun väestönkasvu on omaa luokkaansa Suomessa ja edellyttää aktiivisen rakentamisen jatkumista. Rakentamisen määrä pääkaupunkiseudulla kasvaakin edelleen ensi vuonna, vaikka Suomen tasolla määrän odotetaan pysähtyvän tai kääntyvän laskuun. Pääkaupunkiseudun asuntoaloitusten määrä on kasvanut voimakkaasti kuluvan vuoden kesän lopulle saakka, mutta rakennuslupien reipas lasku ennakoi käänteen tapahtuvan loppuvuonna.

23.4.2018

Jo joka kymmenes käytetty asunto Helsingissä maksaa yli puoli miljoonaa euroa

Pääkaupunkiseudulla yli 500 000 euron arvoisten asuntokauppojen osuus on jatkanut kasvuaan. Viime vuonna jo 11% käytettyjen asuntojen kaupoista Helsingissä ylitti puolen miljoonan euron kauppahinnan. Pääkaupunkiseudun asuntokaupassa kysyntä tuntuu siirtyvän tasaisesti kalliimpiin hintaluokkiin.

27.4.2018

Pääkaupunkiseudun rakentamisessa ylikuumenemisen merkkejä

Talouden hyvät näkymät, kaupungistuminen ja muuttoliikenne vaikuttavat edelleen voimakkaasti pääkaupunkiseudun kiinteistö- ja rakennusmarkkinoihin. Pääkaupunkiseutu on kasvattanut osuuttaan Suomen markkinoista sekä kiinteistökaupoissa että uudistalorakentamisessa ja pääkaupunkiseudun osuus kiinteistökaupoista nousi viime vuonna jo 70 prosenttiin. Rakentamisen määrä pysyy korkealla ja käynnistettäväksi suunniteltujen rakennushankkeiden määrä pääkaupunkiseudulla on edelleen kasvussa.

19.6.2018

Pääkaupunkiseudulla on runsaasti rakentamismahdollisuuksia

Vaikka pääkaupunkiseudulla rakennetaan kiivaasti asuntoja, on vielä runsaasti mahdollisuuksia rakentaa pientaloja ja kerrostaloasuntoja sekä osittain rakennetuille että tyhjille tonteille. Asemakaavoituksen puolesta tyhjille ja lähes tyhjille tonteille olisi mahdollista rakentaa jopa lähes 50 000 uutta asuntoa. Varantoluvut ilmenevät HSY:n vuosittain julkaisemasta tonttivarantokatsauksesta.

Olet lukenut 1/25 maksuttomasta artikkelista

Haluatko lukea rajattomasti artikkeleita? Luo tunnus, kirjaudu sisään tai tilaa Kiinteistölehti edullisesti!

Tilaa lehti