Isännöintialalla ei ole olemassa standardimallia siitä, mitä isännöintipalveluun tulee kuulua ja mitä ei. Monesti oletetaan, että sisältö pohjautuu sellaisenaan asunto-osakeyhtiölakiin tai johonkin muuhun lakiin. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Suurin osa uudehkoista taloyhtiöistä päätyy vaihtamaan isännöitsijää ensimmäisten vuosien aikana. Vuosina 2010–2014 valmistuneissa yhtiöissä enää 38 prosentilla oli sopimus perustajaosakkaan alun perin valitseman isännöintiyrityksen kanssa. Tätä uudemmissa eli vuosina 2015–2021 rakennetuissa taloyhtiöissä alkuperäisen isännöinnin osuus oli vielä noin 60 prosenttia.
Taloyhtiölle voi tulla eteen tilanne, että isännöintiyritys irtisanoo taloyhtiön kanssa sopimuksen tai isännöinnin palveluntarjoajaa halutaan taloyhtiössä jostain syystä vaihtaa. Isännöinnin ostaminen voi olla hankalaa, jos ei omaa osto-osaamista. Kysyimme kahdelta isännöintitoimistolta ja niiden yrittäjiltä, miten he näkevät taloyhtiöiden osto-osaamisen isännöintipalveluja ostettaessa.
Isännöinnin kilpailutus ja isännöitsijän valinta kuuluvat taloyhtiön hallituksen tehtäviin, eikä näitä tehtäviä voi delegoida esimerkiksi yhtiökokoukselle. Kun taloyhtiölle halutaan uusi isännöitsijä, hallitus kilpailuttaa isännöintiyritykset sekä neuvottelee ja solmii isännöintisopimuksen. Tiesitkö, että isännöitsijäksi on voitu 1.8.2014 alkaen valita myös isännöintiyritys?
Isännöitsijän vaihtamisessa kannattaa painottaa laatua, ei ensisijaisesti hintaa, kirjoittaa Kauppalehti. Halvin ei ole yleensä paras vaihtoehto, mutta silti taloyhtiöiden hallitukset päätyvät valinnassaan yleensä halvimpaan vaihtoehtoon. Taloyhtiöiden halvat sopimukset voivat kuitenkin kääntyä kalliiksi, sillä kilpailutettu, halpa hinta tuo vain peruspalvelun ja sopimuksessa voi olla lisäksi monimutkaisia lisämaksuja, joita ei useinkaan tunnisteta.