Vuokranantajana taloyhtiössä voi toimia niin yhtiö kuin sijoittajaosakaskin. Mitä asunnon vuokraamisesta ja vuokranantajana toimimisesta tulisi tietää?
Suomessa on totuttu ajattelemaan, että asunnon omistaminen on aina järkevää taloudellisesti, mutta onko tämä totta? Rahoituspalveluiden vertailusivusto VertaaEnsin.fi:n tekemän analyysin perusteella vuokra-asuminen on useassa Suomen kaupungissa edullisempaa kuin omistaminen, ainakin kuukausitasolla tarkasteltuna. Traditionaalinen tapa kerryttää varallisuutta on ollut omistusasuminen.
Viime päivinä vuokramarkkinoilla kuhinaa on herättänyt valtakunnan yhden isoimman vuokranantajayrityksen radiomainossarja. Mainoksissa painajaismainen pienvuokranantaja utelee yksityisasioita asunnonhakijoilta, marssii vuokra-asuntoon sisään asiasta sopimatta ja kohtelee vuokralaista kaikin puolin huonosti. Mainoksen mukaan isolla vuokranantajalla asukas on turvassa.
Vaalikeskusteluissa pääomaveroprosentin nostoa pidetään helppona tapana rahoittaa vaalilupauksia. Vaikka veronkorotuksia on helppo lupailla, keinona ne eivät automaattisesti toimi. Pääomaveron nosto ei välttämättä nosta kokonaisverokertymää.
Kaupungistumisen myötä vuokra-asuminen yleistyy Suomessa kovaa vauhtia, ja tämä vaatii tulevalta hallitukselta asuntopoliittisia toimenpiteitä. Suomen Vuokranantajat ry ehdottaa ratkaisuiksi verotuksen kehittämistä, asuntotarjonnan ylläpitämistä sekä tukijärjestelmien oikeudenmukaistamista. – Tulevalla vaalikaudella tulee selvittää perinpohjaisesti eri sijoitusmuotojen verokohtelu ja pyrkiä yhdenmukaistamaan sitä.
Asuinhuoneistojen vuokrat nousivat vuonna 2018 keskimäärin 1,1 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat kohosivat koko maassa keskimäärin 1,4 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat kohosivat 1,6 prosenttia ja muualla maassa 1,3 prosenttia.
Vuokrasopimuksissa on perinteisesti sovittu vakuudesta, joka toimii vuokranantajan turvana vuokralaisen mahdollisten sopimusrikkomusten varalta. Vuokramarkkinoilla isojen toimijoiden aloitteesta on kuitenkin viime aikoina yleistynyt käytäntö, jossa vuokralaiselta ei vaadita vakuutta lainkaan. Myös yksityisten vuokranantajien on kyettävä vastaamaan tähän muutokseen.
EU-komission mielestä Ruotsin asuntomarkkinoilla lainataan liikaa ja rakennetaan liian vähän. Lisäksi vuokrasäännöstely aiheuttaa jäykkyyttä ja asuntopulaa. Näin kertoo Fastighetstidningenin verkkolehti.
Vain joka neljäs yksityinen vuokranantaja on mukana taloyhtiön hallituksessa, selviää Suomen Vuokranantajien tekemästä kyselytutkimuksesta. Kokeneiden asuntosijoittajien aktiivisempi osallistuminen sekä hallitukseen että yhtiökokouksiin hyödyttäisi kaikkia osapuolia, sillä vuokranantaja- ja asukasosakkaiden päämäärät taloyhtiössä ovat samat: huolehditaan kiinteistön oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja pidetään taloyhtiön talous tasapainossa. Yksityinen vuokranantaja on asuntosijoittaja, jolle on usein kertynyt kokemusta monista taloyhtiöistä.
Pääomatuloverotusta on Suomessa järjestelmällisesti kiristetty 1990-luvulta saakka, jolloin vero otettiin käyttöön. Nykyään vuokratuloista maksetaan kaikkien muiden pääomatulojen ohella joko 30 % tai 34 % veroa. Toisin kuin esimerkiksi osingoissa, vuokranantajan pääomatuloveroa eivät loivenna verovapaat osuudet.
Yksityiset vuokranantajat arvostavat pitkiä ja vakaita vuokrasuhteita, toisin kuin välillä julkisuudessa esitetään. He myös korottavat vuokria huomattavasti institutionaalisia sijoittajia harvemmin. Suomen Vuokranantajat ry teetti valtakunnallisen Vuokranantajakyselyn nyt kolmatta kertaa.
Viime aikoina julkisuudessa on jatkuvasti varoiteltu taloyhtiölainoista ja erityisesti asuntosijoittajien aiheuttamasta riskistä. Tämän riskin laajuudesta ei ole kuitenkaan pystytty esittämään luotettavaa selvitystä. Suomen Vuokranantajien tekemään kyselyyn vastasi yli 3000 vuokranantajaa, ja tulokset ovat yksiselitteisiä: yksityinen vuokranantaja käyttää lainaa asuntosijoituksiinsa hyvin maltillisesti.
Euroopan unionin yleinen tuomioistuin on 15.11.2018 vahvistanut (tuomiot T-202/10 ja T-203/10 RENV II) komission päätöksen koskien Alankomaiden sosiaalista asuntotuotantoa. Päätöksen taustalla vaikutti se, ettei valtion tukema asuntotuotanto saa kilpailla vapaarahoitteisten asuntojen kanssa. Komissio edellytti päätöksessään, että sosiaalinen asuntotuotanto tulee rajata selvästi määritellyille heikommassa asemassa oleville henkilöille.