Nopea nettiyhteys on entistä useamman suomalaisen saatavilla. Harvaan asutuilla alueilla ja taajamien ulkopuolella siitä saadaan kuitenkin yhä vain haaveilla.
Teleyritykset ovat viime vuosina investoineet ahkerasti kiinteään laajakaistaverkkoon, mikä on tarkoittanut erityisesti valokuituyhteyksien rakentamista. Valokuituverkko onkin laajentunut ja yhteyksien suorituskyky parantunut eri puolilla maata, kertoo liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Syyskuussa latausnopeudeltaan vähintään yhden gigatavun kiinteä verkkoyhteys oli saatavilla 80 prosenttiin kotitalouksista. Valokuituun perustuvan laajakaistayhteyden kattavuus nousi 12 prosenttiyksiköllä edellisvuodesta. Gigatavun nopeus on myös EU:n asettama tavoite.
Traficomin mukaan kasvua selittää se, että monilla alueilla kaapelimodeemiverkkoa on korvattu valokuitutekniikalla, joka ulottuu yhä useammin kiinteistön tontin rajalle tai talojakamoon asti.
Valokuidun saatavuus on parantunut erityisesti Päijät-Hämeessä, Pohjois-Savossa ja Satakunnassa. Alueelliset erot ovat kuitenkin yhä suuria. Itä- ja Pohjois-Suomessa kiinteä verkkoyhteys on huonommin saatavilla kuin muualla Suomessa.
Nopean kiinteän verkon saatavuutta voidaan arvioida myös sen perusteella, kuinka kaukana lähin kiinteä verkko sijaitsee.
Lapissa harvaan asutuilla alueilla välimatka nopeaan verkkoon voi olla enimmillään 50–60 kilometriä. Myös Itä-Suomessa, Kainuussa ja Savossa on alueita, joissa olemassa oleva verkko on yli 20 kilometrin päässä.
– Verkon rakentaminen voi olla kalliimpaa, eikä potentiaalisia asiakkaita ole yhtä paljon kuin tiheämmin asutuilla seuduilla. Tämän vuoksi verkko ei välttämättä laajene näille alueille kovin nopeasti, toteaa viraston erityisasiantuntija Joonas Sotaniemi.
Euroopan unionin niin sanottu gigabittiasetus velvoittaa taloyhtiöitä parantamaan sisäverkkojaan. Asetuksella tavoitellaan nopeaa verkkoyhteyttä kaikille kotitalouksille vuoteen 2030 mennessä.
Lue lisää: Valokuituliittymää ei aina saa luvatussa aikataulussa
Suomessa verkkoja on rakennettu pitkälti markkinavetoisesti, kun taas muissa Pohjoismaissa viranomaiset ja kunnat ovat ohjanneet verkkojen rakentamista. Nopeat kiinteät verkkoyhteydet ovat Suomessa siksi yleistyneet hitaammin.
Myös verkkojen toimintamalli eroaa maittain. Suomessa noin 30 prosenttia verkoista on avoimia, kun taas Ruotsissa ja Tanskassa lähes kaikki verkot ovat avoimia. Norjassa puolestaan suurin osa verkoista on ollut suljettuja.
Avoimessa verkossa voi olla useita palveluntarjoajia, kun taas suljetussa verkossa yksi toimija omistaa ja hallitsee verkkoa sekä myy palvelut. Avoimessa verkossa kotitalous voi siis kilpailuttaa verkkoyhteyden myyjän.
Tiedot käyvät ilmi konsulttiyhtiö Arthur D. Littlen viime vuoden lopulla Valokuituselle tekemästä selvityksestä.
Gigabittiasetuksella pyritään sujuvoittamaan nopeiden laajakaistaverkkojen rakentamista, jotta kaikilla eurooppalaisilla kotitalouksilla olisi vuoteen 2030 mennessä gigabittiyhteydet. Taloyhtiöiden näkökulmasta merkittävin muutos on sisäverkkojen uudistamisvelvoitteen tiukentuminen.
Tuholaiset ovat kasvava ongelma taloyhtiöille. Ne leviävät nopeasti huoneistosta toiseen esimerkiksi ilmanvaihdon kautta. Yhtiöiden kannattaakin kiinnittää huomiota vakuutusturvaan tuholaistilanteiden varalle.
Tilaajille
Torakat ovat epämiellyttäviä vieraita, jotka leviävät helposti asunnosta toiseen. Niiden häätäminen kannattaa jättää ammattilaisen vastuulle. Porilaisessa kerrostalossa ongelma saatiin kuriin, kun sarviniekkoihin puututtiin heti ensimmäisen havainnon jälkeen.
Rakennustuotanto mataa historiallisen alhaisella tasolla, mutta rakennusinvestoinnit eivät enää supistu. Tämän vuoden ennuste kaikille rakentamisen lajeille on positiivinen, arvioi Rakennusteollisuus RT. Kasvu kuitenkin käynnistyy varovaisesti ja suuressa epävarmuudessa.
Haluatko kommentoida artikkelia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään