Euroopan unionin yleinen tuomioistuin on 15.11.2018 vahvistanut (tuomiot T-202/10 ja T-203/10 RENV II) komission päätöksen koskien Alankomaiden sosiaalista asuntotuotantoa. Päätöksen taustalla vaikutti se, ettei valtion tukema asuntotuotanto saa kilpailla vapaarahoitteisten asuntojen kanssa. Komissio edellytti päätöksessään, että sosiaalinen asuntotuotanto tulee rajata selvästi määritellyille heikommassa asemassa oleville henkilöille. Alankomaiden sosiaalisen asuntotuotannon toimijat valittivat päätöksestä tuomioistuimelle, joka hylkäsi kaikki valitusperusteet.
Prosessin yhteydessä Alankomaissa otettiin muun muassa käyttöön tulorajat, jotta järjestelmä olisi EU-oikeuden näkökulmasta hyväksyttävä. Suomessa asukkaiden valinta valtion tukemiin asuntoihin perustuu sosiaaliseen tarkoituksenmukaisuuteen ja taloudelliseen tarpeeseen. Asukkaaksi valittaessa on otettava huomioon lisäksi hakijaruokakunnan asunnontarve, varallisuus ja tulot. Suomessa ei kuitenkaan ole käytössä tulorajoja eikä tuen piirissä olevaa joukkoa ole Suomessa tämän tarkemmin tosiasiallisesti rajattu. Esimerkiksi Helsingin kaupungin asuntojen asukkaista noin kolmasosa katsotaan niin hyvätuloisiksi, että he eivät ole oikeutettuja lainkaan yleiseen asumistukeen.
– Oleellisinta olisi nyt selvittää perusteellisesti suomalaisen järjestelmän hyväksyttävyys myös EU:n valtiontukisääntelyn näkökulmasta. Tuomioistuimen päätös osoittaa selkeästi EU-oikeuden kannan siitä, että tuettu asuntotuotanto on kohdistettava selkeästi rajatulle joukolle, toteaa Suomen Vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja Mia Koro-Kanerva.
Tällä hallituskaudella esitetyt ja sittemmin perutut tulorajat asetettiin korkealle (3000 €/kk). Yleisessä asumistuessa tuki putoaa pois jo 1 860 euroa kuukaudessa ansaitsevalta. Tulorajojen ja tulovalvonnan käyttöönotto sosiaalisen asuntotuotannon kohteissa olisi yksinkertainen tapa varmistua siitä, että tuki kohdistuu rajatulle ja tuen tarpeessa olevalle väestönosalle.
Suomen Vuokranantajien mielestä nykyjärjestelmän tilalle pitäisi kehittää mallia, jossa tulojen nousu johtaisi myös vuokran nousuun kohti markkinavuokraa. Tällöin tuki kohdistuisi oikeudenmukaisesti vain pienituloisille, eikä ARA-tuotanto muodostaisi mahdollista valtiontukiongelmaa. Käytännössä myös kaikki muu sosiaaliturva on Suomessa tuloista riippuvaista ja tätä pidetään yleisesti oikeudenmukaisena. Tulorajat eivät myöskään muodostaisi näin kannustinloukkua, sillä tulojen nousu ei johtaisi asunnon menettämiseen. Tuloihin perustuva malli onnistuu jatkossa myös helpommin, kun reaaliaikainen tulorekisteri otetaan käyttöön.
– On kuitenkin huomioitava, että millään tuetun asuntotuotannon järjestelmää koskevalla uudistuksella ei voida järkevästi puuttua asumiskustannusten nousun perussyyhyn. Korkeat vuokratasot johtuvat yksinkertaisesti liian vähäisestä tarjonnasta. Paras tapa hillitä kaikkien kansalaisten asumiskustannuksia on tarjonnan lisääminen siellä, missä on kysyntää, Koro-Kanerva perustelee.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran toiminnot itsenäisenä virastona päättyvät. Sen tehtävät siirretään Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukseen, jonka toiminta käynnistyy 1. maaliskuuta.
Uusia asuntoja tarvitaan jopa yli 35 000 vuosittain parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Maahanmuuton vauhdittama väestönkasvu ja sitä seuraava asuntotarve keskittyvät voimakkaasti kasvaville kaupunkiseuduille. Vilkkainta kasvua ennakoidaan Helsingin ja Tampereen seuduille.
Nopea korkojen ja rakennuskustannusten nousu sekä voimakas inflaatio ovat hidastaneet niin rakentamisen kuin asuntomarkkinoiden kehitystä pääkaupungissa. Eniten asuntoja valmistui viime vuonna Kalasatamaan ja Pohjois-Pasilaan.
Uudiskohteiden asuntokauppa on edelleen hiipunut tänä vuonna, vaikka käytettyjen asuntojen kauppa on tasaisesti piristynyt pitkin vuotta, käy ilmi Kiinteistönvälitysalan keskusliiton katsauksesta. Syy on todennäköisesti uudisasuntojen ja käytettyjen asuntojen suuri hintaero. Hintaeron odotetaan kaventuvan pian.
Haluatko kommentoida artikkelia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään