Yksinäinen vanhus taloyhtiössä

Asuuko sinunkin taloyhtiössä suhteellisen hyväkuntoinen vanhus? Onko hän yksinäinen? Käykö hänellä sukulaisia kylässä? Moni vanhus voi elää kaukana perheestään tai hänellä ei ole lähisukulaisia tai ystäviä enää elossa. Milloin muuten näit viimeksi sitä naapurin mummoa tai pappaa?

Kirjoitukselle sysäyksen antoi setäni taloyhtiössä tapahtunut kuolemantapaus. Vanhus oli virunut useamman päivän kotona kuolleena. Ensimmäinen, joka vanhuksen ”häviämisen” oli huomannut, oli kauppakeskuksen myyjä. Hän oli ihmetellyt, että missäköhän vanhus mahtaa olla.

Yli 80-vuotias oli ollut vielä sen verran omatoiminen, että ei tarvinnut kotisairaanhoidon palveluita tai muutakaan apua. Vähän oli kävely mennyt huojuvaksi, mutta rollaattorin avulla toimeen oli tultu ja kauppareissuja tehty. Sukulaisia ei ollut tai heihin ei pidetty yhteyttä. Naapurit oli vuosien varrella tullut tutuiksi ja pihalla oli morjestettu muita asukkaita ja vaihdettu muutama sana silloin tällöin. Mutta vanhuksen häviämistä ei huomannut kukaan.

Huoltoyhtiön avustuksella setäni hallituksen puheenjohtajana lähti tarkistamaan vanhuksen tilannetta ja kun ovea ei avattu, menivät he asuntoon huoltoavaimella. Hieman ehkä outoa tuoksua asunnon postiluukustakin jo leijailikin rappukäytävään. Vanhus löytyikin sitten menehtyneenä asunnostaan. Postia oli kertynyt useammalta päivältä eteiseen. Kuolema oli vieraillut jo päiviä sitten.

Kauanko vanhus olisi vielä asunnossaan virunut, jollei myyjä olisi ihmetellyt tutuille alueen asukkaille vanhuksen häviämistä? Milloin outoon hajuun porrashuoneessa olisi havahduttu ja ilmoitettu siitä huoltoyhtiöön? Miksi näin käy edelleen Suomessa? Aina välillä saa lehdestä lukea pienen uutisen siitä, että asunnosta löytyi useita päiviä sitten kuollut vanhus. Onhan näitä vuosikausiakin kuolleena olleitakin tapauksia. Kuolema huomataan vasta, kun rahat loppuvat tililtä ja laskut jäävät maksamatta ja häätö uhkaa.

Vanhusten toivotaan asuvan kotona entistä pidempään. Kunto voi olla vähän niin ja näin, eikä monikaan halua laitokseen kun kotona on hyvä olla. Tämä tuo haasteita tulevaisuudessa entistä enemmän taloyhtiöiden hallituksille ja isännöitsijöille. Millaisia ratkaisuja voitaisiin ikääntyneiden asumiseen kotona tarjota kiinteistönhuollon kautta? Voisivatko he laajentaa palvelutarjontaansa esimerkiksi kotiapuun?

Mutta ennen kuin näitä ongelmia aletaan kunnolla ratkomaan, pidetään huolta ikääntyneistä naapureista. Milloinkohan muuten viimeksi näinkään Evan ja Kaarinan?

 

Mervi Ala-Prinkkilä

Kirjoittaja on Suomen Kiinteistölehden verkkotuottaja ja toimittaja, joka toimii taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana Etu-Töölössä Helsingissä. Harrastuksiin kuuluu muun muassa vapaa-ajan asunnon kunnostus, erilaiset luottamustehtävät ja marttailu.

Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.

Tilaa uutiskirjeemme

Kiinteistölehden suosittu uutiskirje tuo kiinteistöalan uutiset sinulle kahden viikon välein!

Tilaa uutiskirje