Asunto-osakeyhtiöiden siisteys, turvallisuus ja toimivuus perustuvat yleensä asukkaiden, osakkaiden, huollon, isännöinnin ja erityyppisten ostopalvelujen saumattomaan yhteistyöhön. Kauan sitten, kun markat pullistelivat lompakoissa, oli taloyhtiöiden palkkalistoilla oma talonmies, porrassiivooja ja usein myös talossa asuva osakasisännöitsijä. Euromaailmassa näiden avainhenkilöiden työpanos ostetaan ulkopuolelta. Palkkiot ja työtehtävät määritellään sopimuksissa, joita hallitukset yhtiöissä tarkistelevat toivottavasti vuosittain.
Harvassa sopimuksessa ja varsinkaan reaalimaailmassa osattiin varautua koronaviruksen tuloon. Tällä hetkellä jylläävä omikronversio viruksesta kaataa ihmisiä sairasvuoteisiin sekä karanteeniin. Mitäpä sitten tapahtuu, jos ja kun lumimyräkkä pyyhkii asunto-osakeyhtiön pihojen ja katuosuuksien yli jättäen jälkeensä kymmenien senttien korkuiset valkoisena kimaltelevat kinokset… Ja huoltoyhtiön työntekijät ovat karanteenissa kodeissaan?
Parhaimmillaankin tilanne on haasteellinen, pahimmillaan katastrofaalinen. Kuinkahan monessa taloyhtiössä on edes olemassa perinteisiä lumilapioita tai muita perustyökaluja hätätilatalkoita varten (jos nyt yleensä tekijöitäkään)? Yleensähän huoltomiehellä on tarpeelliset tarvikkeet mukanaan autossaan.
Sama haasteellisuus voi tulla vastaan, jos esimerkiksi jätehuollossa työvoiman määrä tilapäisesti putoaa. Takapihan jätekatos alkaa pursuamaan tavaraa, ja rottien talvijuhlakausi alkaa. Onkohan mietitty tilapäistä säilytyspaikkaa jätteille tällaisessa tilanteessa?
Korona-aika on opettanut meidät arvostamaan yhteistyötä ja kaikkia sen osia. Kerrotaanpa oman yhtiömme näkymättömille puurtajille, miten tärkeitä he ovat. Lämmin kiitos kaikille siivoojille, isännöitsijöille, huoltomiehille, kirjanpitäjille ja muille taloyhtiöiden toimintaa väsymättömästi pyörittäville!
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään