Kuuluuko taloyhtiön saada vaikuttaa siihen, mitä se saa putkiremontissa? Vastaus kysymykseen voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta on paljon ulkopuolisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että näin ei aina käy. Viime aikoina lanseeratut hintalupaukset ovat johtaneet tilanteeseen, että taloyhtiöt ovat valmiita jopa antamaan toisille päätösvallan putkiremonttien sisällöstä ja laadusta.
Onko suunnittelusta ja valvonnasta hyötyä?
Putkiremonteissa hankesuunnitelman tavoitteena on selvittää nykytilanteen perusteella kiinteistön ja taloyhtiöiden osakkaiden kannalta sopivia ratkaisumalleja remontin toteuttamiseksi. Suunnittelukokouksissa osallistetaan taloyhtiön hallitus ja esittelytilaisuuksissa luodaan ymmärrystä osakkaiden keskuudessa.
Toteutussuunnitteluvaiheessa mennään yksityiskohtaisempaan suunnitteluun, tilaratkaisuihin ja mahdollistetaan osakkaiden omat muutokset. Toteutussuunnittelun varsinaisena tavoitteena on saada aikaan urakkakilpailutusta varten paitsi suunnitelmat myös urakkaohjelma, jossa määritellään kaupalliset ehdot, esimerkiksi viivästyssakot. Ehdoilla varmistetaan taloyhtiön etu. Toisena tavoitteena on saada rakennuslupa hankkeelle. Toteutussuunnittelussa laaditaan siis asiakirjat, jotka noudattavat hyväksytyn hankesuunnitelman sisältöä ja mahdollistavat onnistuneen remontin.
Taloyhtiön kannalta on järkevää, että se itse määrittelee tavoitteensa ja että joku valvoo toteutusta sovitun budjetin raameissa. Tätä varten taloyhtiö normaalisti palkkaa valvontaorganisaation.
Halpuuttaminen taloyhtiön näkökulmasta
”Putkiremontti 30 %:ia halvemmalla!” Ensimmäisenä minulle herää kysymys – mihin verrattuna? Putkiremontti on ainutkertainen projekti ja hintalupauksen voi mielestäni antaa, kun vertailuhinta on olemassa. Sen saa vasta, kun hanke on kilpailutettu ja tarjoukset laadittu samalla periaatteella.
Toinen kysymys, mikä herää, on miten. Fakta on, että rakennusalan tuottavuus ei ole noussut neljäänkymmeneen vuoteen. Mahdollisuuksia on paljon tavara- ja aikahukan vähentämiseksi. Hukasta säästäminen on oikein, mutta jos säästö tehdään tinkimällä teknisistä ratkaisuista ilman, että asiakas tätä ymmärtää, voi elinkaari jäädä huomattavasti tavoiteltua lyhyemmäksi. Pahimmillaan luvattu hinta ei sisällä sitä mitä asiakas tarvitsee. Halpuuttaminen ei siis ole todellista, vaan kyse on eri tuotteesta.
Kolmas kysymys liittyy taloyhtiön mahdollisuuksiin vaikuttaa valintoihin. Hintalupaus on annettu tietystä ratkaisumallista. Kaikki muutokset vaikuttavat hintaan ja niinkin voi käydä, että halpuuttaminen ei toteudu. Edullisen itäeurooppalaisen putken vaihtaminen suomalaiseen on esimerkki tästä.
Mitä riskejä on halpuuttamisessa? Ei välttämättä mitään, mutta pahimmillaan paljon. Taloyhtiöillä ei kokemukseni mukaan riitä asiantuntemus läheskään aina näin riskipitoiseen hankintamuotoon.
Tärkeää on, että taloyhtiö määrittelee itse tavoitteensa ja kilpailutus tehdään sen mukaan. Kilpailutuksen voi tehdä jo hankesuunnitteluvaiheen jälkeen ja ottaa urakoitsijan mukaan suunnitteluvaiheeseen. Tällöin säästöjä voi verrata asetettuihin tavoitteisiin ja arvioida kussakin tilanteessa vastaako hintalaatusuhde tavoiteltua. Toteutustapaa ja teknisiä ratkaisuja määrittelemään sekä rakennuttamista ja valvontaa hoitamaan kannattaa harkita ammattilaisen mukaan ottamista.
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään