Esitän haasteen: voisiko rivitalon idean ajatella uudelleen? Asuinrakennuskantaa on tavattu sekä virallisissa tilastoissa että arjen käytännöissä tyypitellä kolmeen luokkaan: kerrostaloihin, rivitaloihin ja pientaloihin. Mielestäni tuo jäsennys on kuitenkin riittämätön.
Asumisen moninaisten unelmien toteuttamisessa erityisen käyttökelpoisia olisivat pienen mittakaavan talotyypit, jotka tarjoaisivat asumisen helppoutta ja yhteisöllisyyttä sopivassa suhteessa yksityisyyden ja yksilöllisyyden vaatimuksiin.
Vaikka asuinrakennuksia edelleen tilastollisesti käsiteltäisiin edellä kuvatun kolmijaon mukaan, voisimme suunnittelussa ja toteutuksessa nähdä talotyypit uusin silmin. Kuka esimerkiksi sanoo, että rivitalossa asuntojen pitäisi olla rivissä?
Tämä kysymys ei edes ole uusi: jo 1950/60-luvuilta löytyy erittäin korkeatasoisia suomalaisiakin toteutuksia, joissa kytketyt atriumtalot muodostavat viehättävää mattomaista rakennetta. Tunnetuin tuon rakentamistavan esimerkkialue on ilman muuta Espoon Tapiola. Konsepti on ollut ilmeisen onnistunut: alueen suosio on vankka ja jatkaa kasvuaan yhä edelleen.
2000-luvun alku toi Suomeen tiiviiksi ja matalaksi kutsutun konseptin, joka tuotti kaupunkimaisille alueille erittäinkin tiiviitä mutta silti pienimittakaavaisia aluekokonaisuuksia.
Monilla pienemmillä paikkakunnilla tiiviin ja matalan ongelma oli joissakin tapauksissa se, ettei se lopulta ollutkaan tarpeeksi matalaa. Paikalliset keskikokoiset rakennusliikkeet rakentaisivat tyypillisesti mieluiten yhteen tasoon, mutta konseptin mukainen lähestymistapa suurten kaupunkien reunavyöhykkeillä tarkoitti kaksikerrostoteutuksia.
Rakentamistapa saattoi myös karkottaa yksityisyyttään tarkimmin vaalivat: tiiviissä rakenteessa on vaikeaa estää sitä, etteikö toisesta kerroksesta avautuisi oman pihan lisäksi maisemia myös naapurin pihaan.
Kaavoittajat hakevat kahden kerroksen korkuisilla julkisivuilla ryhtiä katutilaan ja tehokkuutta maankäyttöön, mutta yksikerrosratkaisuillakin tämä hoituisi. Kaavan pitäisi kuitenkin tässä tapauksessa ohjata luomaan uudenlaista kaupunkirakennetta. Rivitalojen sijaan haluaisin nähdä yhä enemmän mutkataloja, joiden väleihin muodostuisi luonnostaan mielenkiintoisia, yksityisempiä ja julkisempia pihatiloja.
Laadukkaille yksikerrostoteutuksille on kasvavaa tarvetta. Tehokas pohjaratkaisu ja portaattomuus toimivat parhaiten niin lapsiperheen kuin ikäihmisenkin arjessa. Moni rivitalotyyppiseen asumisratkaisuun päätyvä toivoo vaivatonta yhtiömuotoista asumista ja jonkinlaista kosketusta maanpintaan – jos ei oman pihan, niin edes oman terassin muodossa.
Väestön ikääntyminen aiheuttaa painetta asuntotuotannolle. Hyväkuntoisetkin eläkeläiset haluavat usein jossakin vaiheessa luopua suurista omakotitaloistaan ja siirtyä kompaktimpaan esteettömään asuntoon, asumisensa laadullisista tekijöistä ja elämyksellisyydestä silti isommin tinkimättä. Temppu on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty: tällaisista vaihtoehdoista on monen kunnan markkinassa huutava pula.
Viimeistään nyt olisi aika ryhtyä tietoisesti vastaamaan tähän huutoon. Tarvitsemme kipeästi mutkataloja tai muita yksikerroksisia, korkeatasoisia, pienimittakaavaisia talotyyppejä! Katseet kaavoittajiin: kunnilla on tämän siirtymän mahdollistamisessa erittäin suuri rooli.
Anna-Mari Ahonen
maakuntajohtaja
Hämeen liitto
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään