Maailman ja Suomen menoa sekä verkostoitumista

Taakse jäänyt toukokuu merkitsi minulle matkustamista Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Sveitsissä. Kaikki merkittäviä länsieurooppalaisia maita.

Ranska

Ranskassa ollessani presidentinvaalit kävivät kuumina. Niistä saatoin keskustella muun muassa kiinteistöalan maailman järjestö FIABCI President Kirkor Ajderhanyanin kanssa, kun tapasin hänet kotikaupungissaan Nizzassa. Keskustelimme myös oman kiinteistöalamme lisäksi maailman ajankohtaisista asioista kuten Yhdysvaltain uudesta presidentistä Donald Trumpista, brexitistä, pakolaisista ja maahanmuutosta, Turkista, terrorismista, islamista, arabimaailmasta. Totesimme miten tärkeätä on omata kontakteja ja tuttavuuksia ei vain omassa maassa, vaan myös kansainvälisesti. Se avaa näkökulmia, laittaa ajattelemaan, keskusteluttaa. On jotakin muuta kuin impivaaralaisuutta negatiivisessa mielessä.

Ranskasta palattuani saatoin kotimaassa jännittää Ranskan presidentinvaalien lopputulosta. Sillä kun oli ja on erittäin suuri merkitys ei vain Ranskalle, vaan koko Euroopalle. Niin sidoksissa tänä päivänä olemme toisiimme. Emmanuel Macron sitten valittiin selkeästi presidentiksi. Se antaa toivoa. Vastikään pidetty Ranskan kansalliskokouksen eli parlamentin ensimmäinen vaalikierros povaa että presidentti saattaa saada enemmistön tuen uudessa parlamentissa, mikä puolestaan mahdollistaa tuiki kaivattujen uudistusten läpiviemistä poliittisesti pysähtyneessä Euroopan yhdessä ydinmaassa. Mikäli noita uudistuksia ja uutta tulevaisuutta ei aikaansaada nyt tulevina vuosina, on uhkana että siinä tapauksessa seuraava presidentti maan suurin valtaoikeuksin on nationalisti ja populisti.

Edelliset parlamenttivaalit (sillä kertaa) voittanut sosialistipuolue lupasi lyhyempää työviikkoa ja rikkaiden verojen korottamista. Kunnon populistin tapaan hekin. Heidän valtakautensa maan historian epäsuositumman presidentin kera oli tie nyt koettuun murskatappioon. Rehellisyys ja tosiasiat kannattaisi pitää arvossaan.

Iso-Britannia

Lontoossa puolestaan tapasin vanhan tuttavani Pertti Vanhasen jonka vastuulla nykyisellään on 24 miljardin euron arvoinen sijoitussalkku, jossa kiinteistöillä on merkittävä painoarvo. Kolme vuotta Lontoossa jo asuneella ja globaalisti toimivalla maailmaa nähneellä ja näkevällä ystävälläni oli paljon mielenkiintoisia ajatuksia maailmasta, Suomea unohtamatta. Noita ajatuksia kannattaisi myös meidän omien kotimaisten poliitikkojen kuunnella.

Arvata saattaa että brexit ja sen tuoma epävarmuus olivat esillä. Työmarkkinoita vertasimme erityisesti Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Suomessa, ensimmäisen ollessa meidän näkökulmastamme melko suojaverkoton, Suomen edustaessa toista ääripäätä, ja ehkä tapaamismaamme ollessa hyvään työntekoon kannustavin.

Ennenaikaisia parlamenttivaalejakin käsittelimme, mutta emme osanneet kyllä täysin arvata tulevaa, jonka nyt kesäkuussa tiedämme. Ironista on sekin että jos nuoret olisivat äänestäneet aktiivisemmin EU-vaaleissa, brexitiä ei varmaankaan olisi edes tapahtunut. Onko niin että suuri osa ihmisistä ”ei vain välitä”?

Kun sivusimme Euroopan pankkikeskusta brexitin jälkeen, jota julkisuudessa on paljon käsitelty, toi ystäväni esiin että maailmassa on kolme kilpailevaa pankkikeskusta. Ne ovat Lontoo, New York ja Singapore. Näin uusi ajatuskulma tuo uutta ajateltavaa. Ja eihän Iso-Britanniakaan mihinkään fyysisenä maana karkaa, vaan sijainti on jatkossakin entisensä.

Sinänsä David Cameron pääministerinä pelasi omaa etuaan palvelevaa peliä kun hän lupasi EU-kansanäänestyksen (uskoen maansa pysyvän selvästi EU:n jäsenenä), turvaten sillä omaa asemaansa, mutta saikin protestiäänestyksen monestakin asiasta. Miksi poliitikot liian helposti asettavat oman etunsa yhteisen suuremman edun edelle?

Käynti Oxfordissa toi muutakin mieleeni kuin Harry Potterin ja Scotswoldin maalaismaisemat muistuttivat laadukkaista brittiläisistä maalaissarjoista, jonka lisäksi Stratford-upon-Aven Shakespearen syntymäkaupunkina sytytti omalla tavallaan. Historiaa meille kaikille.

Sveitsi

Zürich Sveitsin talouselämän keskuksena ja kaupunkina jossa elämänlaadun väitetään olevan maailman korkein teki jälleen mukavan vaikutuksen. Zürich on kahdeksanmiljoonaisen Sveitsin suurin kaupunki jossa asukkaita on noin 400 000, mutta Suur-Zürichin kohdalla luku nousee noin 1,1 miljoonaan.

Sveitsi nimettiin vastikään jälleen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, jakaen tuon sijan Hong Kongin kanssa. Suomikin paransi sijoitustaan mutta on pitkälle vasta toisen kymmenen puolella. Sveitsin talous perustuu koulutettuun ja erikoistuneeseen työvoimaan. Maan nimellinen bruttokansantuote henkeä kohden on reilusti kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Keskimääräinen vauraus henkeä kohden on Sveitsissä selvästi maailman suurin (587 000 dollaria vuonna 2014). Arvonlisäveron huomasin nykyisellään olevan 8 %.

Sveitsiläisten kanssa keskustellessani saatoin todeta heidän maansa toimivan hyvin, ja ilmapiiri Zürichissä, saksankielisessä Sveitsin kantonissa, osoittautui rennoksi.

Sveitsin perustuslain mukaan maassa on neljä kansalliskieltä eli saksa, ranska, italia ja retoromaani. Maan 26 kantonia määräävät viralliset kielensä itse. 2000-luvulla politiikassa on jossakin määrin esiintynyt lisääntynyttä ksenofobiaa, josta sveitsiläiset ja ulkomaiset instituutiot ovat ilmaisseet huolensa. Joka tapauksessa ja tästä huolimatta, ulkomaalaisten suuri osuus Sveitsin väestöstä ja maahanmuuttajien suhteellisen ongelmaton sopeutuminen maan oloihin ovat osoituksia maan avoimuudesta.

Suomi

Perussuomalaiset valitsivat Jyväskylän puoluekokouksessaan vastikään kokonaan uuden johdon, ja puolueen menestykseen 20 vuoden aikana nostanut Timo Soini väistyi takavasemmalle, toki omasta tahdostaan. Mitä tuleva pitää sisällään, sitä ei tiedä kukaan. Maahanmuutto- ja EU-vastaisuus korostuvat entisestään. Valinnat keikuttelevat jopa maan hallitusta, kun kaksi muuta hallituspuoluetta ei enää hyväksyneet puoluetta täysin uudella johdolla jatkamaan kumppaninaan, arvomaailmojen erilaisuuteen vedoten.

Taloudessa näkyy pieniä valopilkkuja. Sen seurauksena työmarkkinoilla nostetaan esiin tulopolitiikka ja ikuinen jaettava. Valtiovalta miettii veroja ja niiden mahdollista korottamistakin. Hallitusohjelma sisältää maininnan että verotuksen tasoa ei nosteta.

Kiinteistöveron korottamista perustellaan sillä että se on Suomessa eurooppalaisittain kohtuullisella tasolla. Niin onkin. Mutta tällöin unohdetaan että muu verotus ei ole. Päättäjien olisi hyvä pitää järki päässä.

Verkostoituminen

Verkostoituminen ja ”hyvä veli tai sisko” verkostot ovat eri asia. Ensin mainitun olen kokenut entistä tärkeämmäksi. Maailmankuvan moniarvoisempi muodostaminen, asioiden punnitseminen eri näkökulmista, syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen, ne auttavat jäsentämään elämäämme, ollen tae parempaan päätöksentekoon. Silloin niin kokonaisuus kuin yksilökin otetaan paremmin huomioon. Monimutkaistuvassa maailmassamme.

Kiinteistöalankin kansainvälistyessä voivat verkostot tuoda uusia myönteisiä tuulia elämäämme, kun asiat oikein ymmärretään.

Toivotan tässä yhteydessä hyvää kesää ja mukavaa kesälomaa, jonka osalla itse heinäkuussa vetäydyn Euroopan neljänneksi suurimman järven (Laatokan, Äänisen ja Vänernin jälkeen) eli Saimaan kainaloon, Suur-Saimaan sinestä nauttien, kirjan käteen ottaen!