Noin 70 prosenttia suomalaisista asuu omistuskodissa. Miten huomioisit suomalaiset kiinteistönomistajat EU-päätöksenteossa?
Asunnot ja muut kiinteistöt muodostavat merkittävän osan suomalaisten varallisuudesta. Kotitalouksien ohella asia koskettaa tavallisia sijoittajia, eläkevakuutusyhtiöitä ja esimerkiksi rahoituksen myöntäneitä luottolaitoksia. Sääntelyviidakon ja sinällään hyvää tarkoittavan ympäristö- ja ilmastonäkökulmien huomiointi nostaa rakentamisen ja asumisen hintaa ja siksi on erityisen tärkeää huolehtia ennakoitavasta ja kohtuullisesta lainsäädännöstä.
EU:n toiminnassa on havaittavissa merkkejä siitä, että lainsäädäntöä laaditaan suurten EU-maiden näkökulmasta ja Suomen erityispiirteitä ei huomioida riittävästi. Tämä aiheuttaa lisäkustannuksia, jotka ovat pois muusta kulutuksesta, ja voi pahimmillaan vähentää investointeja tai madaltaa hintatasoa, kun etukäteen ei voi tietää, millaisia lisävelvoitteita kiinteistöjen omistajille ollaan sälyttämässä jatkossa.
Miten EU vaikuttaa suomalaisten asumiseen ja kuinka sinä sekä puolueesi siihen pyritte vaikuttamaan?
Yhteisvaluutassa korkotason määrää Euroopan keskuspankki ja pankkivalvonnasta päätetään EU-tasolla. Asuntojen rahoituksen määrä, ehdot ja hinta määräytyvät siis EU-tasolla. Tätä vaikutusta on pystyttävä tasapainottamaan kansallisilla toimilla, jotka huomioivat paikalliset olosuhteemme ja taloutemme tilanteen.
Taksonomia ja juomavesi- ja energiatehokkuusdirektiivit asettavat koko ajan yhä uusia vaatimuksia sekä vanhoille että uusille rakennuksille. Perussuomalaisten tavoite on torjua ylisääntely ja asumisen kustannusten tarpeeton kasvattaminen. Suomen olosuhteet on huomioitava nykyistä paremmin EU:n päätöksenteossa. Kansallista liikkumavaraa tulee aina vaatia ja myös käyttää.
Lainaamme Kiinteistönomistaja edustavien järjestöjen lausuntoa:
…pääperiaatteena tulisi olla päästöjen vähentäminen yksityiskohtaisempien teknisten vaatimusten sijaan. Jäsenvaltioiden tulisi saada valita keinot ja käytännön toteutus varmistaakseen teknologianeutraalit ja toteuttamiskelpoiset ratkaisut, jotka ottavat huomioon kansalliset vahvuudet ja erot. Jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja rakennuskannan energiatehokkuudessa, ja jäsenvaltioiden tulisi hyötyä saavutetuista tavoitteestaan sen sijaan, että heille asetetaan entistä tiukempia velvoitteita. Järjestöt myös muistuttavat, että kansalliselle täytäntöönpanolle tulisi antaa riittävästi aikaa.
Olemme tästä täysin samaa mieltä.
Miten edistäisit rakennuskannassa tehtävää ilmastotyötä ja varautumista vaikeutuviin sääolosuhteisiin? Miten huomioisitte siirtymän oikeudenmukaisuuden?
Ei ole oikein, että jo valmiiksi energiatehokasta ja kaukolämmöllä lämpiävää suomalaista asuntokantaa rasitetaan lisävaatimuksilla sen takia, että joissain muissa maissa asiat ovat huonolla tolalla. Esimerkiksi energiatehokkuuden kasvattaminen voi joissakin kohteissa kasvattaa riskiä kosteusvaurioista. Tästä aiheutuva korjausrakentamisen lisäys aiheuttaa todennäköisesti enemmän päästöjä kuin mitä energiatehokkuuden lisäyksellä saadaan vähennettyä.
Kaikki ilmastotoimet eivät siis välttämättä edes edistä ilmastoasiaa, mutta aiheuttavat kohtuuttomia kustannuksia. Oikeudenmukaisuus ei saa olla kaunis sana, jolla synnytetään kansallisia tai EU-tason uusia tulonsiirtoja, vaan sen pitäisi olla esitettyihin toimenpiteisiin sisälle rakennettu ominaisuus. Sellaista sääntelyä, joka ei ole oikeudenmukaista, ei tule lisätä.
Sääntelyn ennakoitavuus ja kohtuulliset siirtymäajat ovat oikeudenmukaisuuden perusta. Poukkoileva ja huonosti valmisteltu lainsäädäntö johtaa epävarmuuteen ja pahimmillaan voi johtaa uusienkin kohteiden tarpeettomiin ja raskaisiin remonttikierroksiin.
Haluatko kommentoida artikkelia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään