Miksi hallitustyöhön ei panosteta oikea-aikaisesti?

Asunto- ja kiinteistöalan hallitusammattilaiset Akha ry:n jäsenenä minäkin saan lähes viikoittain tarjouspyyntöjä hallituksen puheenjohtajuuksista, hallituksen jäsenyyksistä tai muusta avustavasta konsultoinnista. Liian usein tarjouspyynnöissä on se yhteinen nimittäjä, että apua haetaan aivan liian myöhään.

Vääjäämättä tulee joka kerta mieleen, että kunpa taloyhtiöt osaisivat käyttää ulkopuolista apua hallitustyössä ja muussa päätöksenteossa ennakoivasti eikä vasta sitten, kun laiva on lähes uppoamispisteessä. Hallitusammattilainenkaan ei ole mikään sateentekijä, vaan hänkin toisi mieluummin osaamisensa sellaiseen pöytään, missä rakennetaan kestävää tulevaisuutta eikä riidellä menneistä asioista.

Jo pelkästään sen selville saaminen, että missä ollaan, mikä eletyssä elämässä on totta ja mikä arvailua, saattaa vaatia päivien tai viikkojen perehtymistä vanhoihin hatariin asiakirjoihin. Mitä ovatkaan ne juurisyyt, joiden myötä niin monessa yhtiöissä on ajauduttu ongelmiin hallinnon ja talouden hoidossa?

Olen ollut sitä mieltä, että vastuu tästä on lähtötilanteessa puoliksi isännöinnillä ja puoliksi osakkailla. Kun sitten todetaan, että osakkaiden valitsema hallitus valitsee isännöintiyrityksen, joka esittää isännöitsijäkandidaatin hallituksen hyväksyttäväksi, kääntyykin vastuu pääosin hallitukselle.

Hallitukset eivät hallitse isännöinnin kilpailuttamista. Siinä ei toimi halvan perässä juokseminen. Pitää tietää, mitä palvelua oma yhtiö tarvitsee ja miten palvelu pitää olla saatavissa ja koettavissa, jotta se palvelee mahdollisimman hyvin osakkaita ja asukkaita. Kun nämä ovat selvillä, hintalappu on sitten hyväksyttävä.

Jo viimevuosituhannella totesimme eräässä isännöintitoimialan laajassa kehittämishankkeessa, että isännöinti on luottamusbisnestä viimeisen päälle. Hallituksen tulee voida luottaa isännöintiyritykseen, se tulee ensin, koska tämän päivän isännöinti on organisaatio-osaamista. Isännöintiyrityksellä tulee olla tarjolla luottamusta herättävä isännöitsijä oman palvelunsa keulakuvaksi. Isännöitsijän ja hallituksen, erityisesti sen puheenjohtajan kesken, tulee vallita keskinäinen luottamus. Kun nämä osaset ovat kohdillaan, hoituvat myös juoksevat asiat ja suuret korjaushankkeet ynnä muut sellaiset.

Jos hallitus empii päätöksissään eikä saa asioita sujumaan, isännöitsijällä tulisi olla uskallusta esittää ulkopuolisen asiantuntemuksen ostamista hallitustyön tueksi. Miksi sitten isännöitsijä ei näin toimi? Pelkääkö hän hallituksen reaktiota avuttomasta isännöitsijästä vai sitä, että ulkopuolinen tulee ammattilaisena tarkkailemaan myös hänen tekemäänsä työtä? Kestääkö tämä isännöintityö objektiivista ja läpinäkyvää tarkastelua, mikä pitää olla aina hallitusammattilaisen lähtökohta omaan työhönsä? Hallitusammattilaista ei tarvitse koskaan pelätä; hänhän on ajamassa kyseisen yhtiön asioita ja on näin ollen sekä isännöitsijän että hallituksen tukena.

Hyvän hallinnon periaatteista on hyväksytty omat ohjeistuksensa, josta jokainen hallitus ja isännöitsijä voi lähteä rakentamaan pala palalta hallintoa parempaan kuntoon. Hallinnossakaan ei hetkessä tapahdu mitään, sillä ko. yhtiössä eletty elämä rajoittaa tai estää monien keskeisten asioiden nopeaa edistämistä. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan pitkämielisyyttä ja määrätietoisuutta.