Pahvia paperinkeräyksessä, kartongit muovipussitettuna pahvinkeräyksessä. Myönnän, toisinaan toimin taloyhtiöni roskapoliisina jäteastioilla. Silloin kun kädellä helposti yltää, nappaan väärin lajitellun jätteen ja siirrän sen oikeaan astiaan. Taustalla kuumottaa ajatus, että väärän lajittelun myötä koko keräysastia kipataan sekajätteeksi ja laskutetaan taloyhtiöltä sen mukaisesti.
Lajittelu ei aina ole helppoa, ja välillä laiskuus ottaa vallan. Jääkaapin siivouksessa jokaista ”pohjalla on vielä hiukan” -tyyppistä salaatinkastikepulloa ei millään jaksaisi ruveta tyhjentämään, jotta pullon saisi laitettua muovinkeräykseen – siis ei muuta kuin roskiin. Oma lukunsa ovat pakkaukset, joista ei ota selkoa, mistä ne on valmistettu. Kiitän sitä viisasta, joka keksi lisätä tuotteisiin kierrättämistä helpottavat merkinnät.
Aikoinaan eräässä vanhassa taloyhtiössäni uusia aikakauslehtiä kierrätettiin asukkaitten kesken. Lukemista riitti, eikä maksanut mitään. Yhtiön omasta kierrätyshyllystä voi olla iloa ja hyötyä kaikille asukkaille. Asumisviihtyvyys lisääntyy, ja jätemääräkin vähenee.
Pääkaupunkiseudun kotitalouksissa syntyi toissa vuonna reilut 240 kiloa jätettä jokaista asukasta kohti. Määrä on valtaisa. Noin puolet siitä oli sekajätettä, josta enin osa olisi ollut lajiteltavissa kierrätykseen.
Lajittelu taloyhtiössä kannattaa, sillä sekajäte on lajikkeista kallein. Pääkaupunkiseudulla kaikkien muiden jätelajien tyhjennysmaksut ovat vähintään puolet halvempia. Pienellä vaivannäöllä sekä ympäristö että osakkeenomistajan kukkaro kiittävät.
Artikkeli on alun perin julkaistu pääkirjoituksena Suomen Kiinteistölehden numerossa 1/2026.
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään