Uusiin suomalaisiin kaupunginosiin on valmistunut ja pian valmistumassa aivan uudenlaisia kokeiluja. Näin ainakin, jos uskoo tiedotusvälineitä.
Helsingin Jätkäsaaressa on Sukupolvien kortteli, parikin ryhmärakentamishanketta, muusikoiden Jallukka, Kvarteret Victoria…
Sukupolvien kortteli edistää yhteisöllistä asumista kaikenikäisille, sanotaan korttelin yhden rakennuttajan, Setlementtiasuntojen kotisivuilla. Kolmen talon kokonaisuus sisältää Setlementtitalojen vuokratalon lisäksi HOAS:in opiskelija-asuntoja ja Asuntosäätiön Hitas-talon.
Mutta se uutinen?
Kun kysyn, mitä uutta näissä taloissa ja kortteleissa on, en todellakaan halua vähätellä hankkeiden aktivisteja ja heidän saavutuksiaan. On hyvä, että yhteisöllisyyttä rakennetaan ja palautetaan. Ihmettelen vain suurta ihmetystä, varsinkin sen kielteistä osuutta, jota jotkut hankkeista ovat saaneet osakseen. Kuin joihinkin suomalaisiin kaupunginosiin olisi laskeutunut ufoja.
Kvarteret Victoria herätti jopa someraivoa ihmisissä jotka eivät ottaneet korttelista lainkaan selvää ennen kuin korkkasivat perjantaipullon ja asettuivat näppiksen ääreen.
Aikoinaan oli aivan tavallista, että talossa oli jonkin työsuhdeasuntoja, jossa siten määritelmän mukaan asui yrityksen tai laitoksen työntekijöitä; esimerkiksi kaupungin liikennelaitoksen.
Kun työkaverit rakensivat tai rakennuttivat yhdessä omistusasuntotalon, siinä asui työpaikalta tuttuja. Tällainen oli jo jugendtalojen aikakaudella esimerkiksi rautatieläisten As Oy Raide Helsingin Kampissa.
Työsuhdetaloissa ja ammattikuntien rakennuttamissa osaketaloissa yhteisöllisyys tuli kaupan päälle. Toisten raha-asiat tiedettiin yhtä hyvin kuin nämä itse, ainakin jos kyseessä oli julkisen sektorin työntekijöiden talo, jonka asukkaat kuuluivat palkkaluokkiin. Toisaalta tämä vapautti: ei tarvinnut kilpailla nahkasohvan pituudella tai kuplavolkkarin vuosimallilla vain, jotta ei epäiltäisi köyhäksi. Toisaalta se saattoi ruokkia kilpailuviettiä: noillakin on jo väritelevisio, vaikka on samat liksat. Nyt syödään pari kuukautta kaalikeittoa, että meillekin saadaan.
Saman lähiön eri taloja tai kortteleita saattoivat rahoittaa eri pankit. Ja pankeilla oli usein, jos ei suorastaan puoluepoliittinen, niin ainakin laveammin ideologinen värisävy. Siksi taloihin tuli sanomalehtiä erilaisilla jakaumilla: johonkin enemmän Demaria, toiseen Uutta Suomea, kolmanteen Hufvudstadsbladetia ja neljänteen – Helsingissäkin – Suomenmaata. Helpotti lehdenjakajan työtä, kun nippuja saattoi viritellä valmiiksi.
Jotain aidosti uutta näissä nykyisissä hankkeissa on: korttelin yhteinen piha. Vanhat korttelipihat jaettiin usein aidoilla ja muureilla taloyhtiöiden reviireihin tontinrajojen mukaan. Lapset tosin menivät talkkarin kiusaksi yli tai ali mistä vain, mutta kankeammin liikkuville aito yhteispiha avartaa elämistä.
Alun perin vanha mittayksikkö kortteli oli puoli jalkaa eli noin 15 senttiä.
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään