Hyvät paimenet eivät enää partioi?

Muinaisten ruotsalaisten jumalan Odinin mukaan itsensä nimennyt kansallismielinen veljeskunta ilmoitti alkavansa katupartioinnin. Siipikypäräjengi sanoi menevänsä apuun, ”kun suomalainen on pulassa”, mutta ”ketään ei huvikseen hakata”. Seurasi huomattava mediatapahtuma ja katupartiot kokivat Pietari hiilivalkealla -ilmiön. Toivottavasti ei itse toiminta, mutta ainakin partio-sanan käyttö oman toiminnan yhteydessä.

Metelin alle hautautui kaikki aikaisempi katupartioiksi kutsuttu toiminta. Seurakuntien ja monenlaisten hyvää tarkoittavien järjestöjen aktiivit ovat vuosikymmeniä partioineet viikonloppuisin keräilemässä sammuneita nuoria. Kaupunginosayhdistysten puuhaihmiset ovat varjelleet vastarapattuja seiniä töhryiltä. Jos poistutaan hetkeksi kaduilta; veneilijät ovat vahtineet öisiä laitureita talkoilla jo sukupolvien ajan. Ja vuodenvaihteen joukkoahdistelut herättivät monissa naisissa ajatuksen yleisten tilojen haltuun ottamisesta liikkumalla niissä porukalla.

Missä kulkee partion ja ”partion” välinen raja? Luovutetaanko taas yksi jotenkin saastuneeksi koettu sana vapaaehtoisesti pienen ryhmän (väärin)käytettäväksi? Tällaista on jo tapahtunut monen termin ja symbolin kohdalla.

Oleellisia kriteerejä partion – tätä sanaa tulen sitkeästi käyttämään – kunnollisuudelle on ainakin kaksi: meneekö se väliin yhtä ripeästi, oli pulassa kuka hyvänsä? Toivooko se, että partiovuoron aikana ei tapahtuisi mitään, vai toivooko että tapahtuisi?

blogiintammi16

Poliisin edustajat täsmensivät asiasta esittämiään kommentteja alkukangertelujen jälkeen. He paheksuvat vain, sanotaanko, katurauhaa valikoivasti turvaavia jengejä. Eivät sammunutta teiniä raahaavaa nuorisotyöntekijää.

Sen oikean, Islannissa vaikuttavan Odinin seurakunnan ylipappi on suomalaisille siipisotureille vihainen jumalansa nimen tahraamisesta, kertoi HS:n Nyt-liite taannoin. Viime pääsiäisenä Bilbaossa otettu kuva esittää maallisen ja uskonnollisen reglementin vääntöä siitä, joko ristisaatto pääsisi eteenpäin. Kuva ei siis liity mitenkään virkavallan ja vapaaehtoisten väliseen rajankäyntiin Suomessa. Mutta kun ei malta niin ei malta…

Jukka Siren

Kirjoittaja on Suomen Kiinteistölehden 65-vuotias toimituspäällikkö, jonka harrastuksena keväästä syksyyn on merellä liikkuminen hitaasti kajakilla tai vähän nopeammin 46-vuotiaalla veneellä. Oikean talven koittaessa sitten suksilla.

Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.

Tilaa uutiskirjeemme

Kiinteistölehden suosittu uutiskirje tuo kiinteistöalan uutiset sinulle kahden viikon välein!

Tilaa uutiskirje