Hallituksen ensimmäiset 100 päivää jo kaukana takana

Pääministeri Antti Rinteen (sd) 19 ministerin ja viiden puolueen enemmistöhallitus nimitettiin tehtäväänsä 6.6. ja istuu nyt viidettä kuukauttaan. Ensimmäiset sata päivää, joiden jälkeen usein tarkastellaan ensimmäisen kerran aikaansaannoksia, ovat jääneet jo reilusti taakse. Kun hallitus 7.10. antoi ensimmäisen budjettiesityksensä eduskunnalle, on syytä jo hieman tarkastella missä mennään ja millaisen arvosanan hallitus on työstään aikaansaanut.

Yleensähän suuret ja hankalimmat uudistukset kannattaa pistää liikkeelle alkumetreillä. Mitä pidemmälle hallituskautta edetään, sitä monimutkaisemmiksi ne yleensä muodostuvat. Uudistukset perustuvat vaalilupauksiin, eli tekijöihin joilla vaalit on voitettu.

Maamme ensi vuoden talousarvioesitys on suuruudeltaan 57,6 miljardia euroa ja perustuu 2 miljardin alijäämään, mikä katetaan ottamalla lisää velkaa. Suomen valtion velka on 106 miljardia euroa, eli yli 19 000 euroa jokaista suomalaista kohden, imeväisestä vanhukseen. Tosiasia on, että Suomen valtiolla on enemmän velkaa kuin koskaan ennen, ja Suomi on viime vuosina velkaantunut nopeammin kuin koskaan ennen.

Kyse on tietysti poliittisista arvovalinnoista. Toisaalta ne jotka ovat tai ovat olleet tekemisissä reaalitalouden tosiasioiden kanssa, tietävät että ainoastaan toimiva ja vahva talous pidemmällä aikavälillä antaa mahdollisuuksia hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja kehittämiseen, taaten itsenäiset talouspäätökset. Myös verotus, josta eduskunta (enemmistöhallitus) päättää, on täysin arvovalinta; tulojen uudelleen jakaminen, tulonsiirto.

Elämän tosiasioita on että on helppoa olla toisten kukkarolla. Sama koskee myös  poliitikkoja jotka päättävät velkaantumisesta. He eivät ole enää vastaamassa, kun velat on maksettava. Se että korot ovat nyt edullisia, on huono peruste. Sen tietää jokainen rahamaailmaa tunteva.

Suomi on vahvasti vientivetoinen kansantalous, mikä merkitsee myös vahvaa suhdanneherkkyyttä. Suomen kilpailukyky säilyi sijalla 11 vastikään julkaistussa Maailman talousfoorumin (WEF) kilpailukykyvertailussa. Siinä todetaan, että instituutiomme ja julkinen sektorimme toimivat, maamme on turvallinen, oikeusistuimet ja vapaa lehdistö voivat kontrolloida julkisen vallan käyttöä. Jäykät työmarkkinamme ovat puolestaan maamme heikkous. Se haittaa työn tarjoamista ja sen vastaanottamista. Tarve uudistumiseen on suuri. Mutta onko siihen kykyä? Syksyn työmarkkinaneuvottelut tulevat kertomaan tästä taasen paljon. Niissä on myös hallituksella oma roolinsa, vaikka avainasemassa ovat työntekijä- ja työnantajaliitot.

Esimerkillä on aina suuri vaikutus. Millaisen esimerkin antavat hallituksen hyväpalkkaiset avustajat, joiden takia hallituksen henkilöstökulut nousevat peräti 77 %? Toinen arvokysymys on se, onko hyvä tai oikein, että noille paikoille nimitettiin kansan vaaleissa eduskunnasta pudottamia henkilöitä, vaikka heillä varmasti onkin asiantuntemusta?

Sote- ja maakuntauudistus oli edellisen pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen nelivuotisen hallituskauden päätavoite. Siinä epäonnistuttiin. Mutta niin epäonnistuttiin edellistenkin hallitusten kausilla. Miten käy nyt? Eduskunta on jo puolentoista vuosikymmenen aikana yrittänyt toteuttaa sote-uudistusta, jonka osalta lähes kaikki ovat sitä mieltä, että se ehdottomasti tarvitaan. Kello tikittää ja ikärakenteemme lisää vain löylyä. Olemmeko niin rikas maa, että meillä on tähän varaa? Jokaisen eduskunnassa mainittuna aikana työskennelleen kansanedustajan on ehkä syytä rehellisen objektiivisesti katsoa peiliin tässä asiassa. Ilman turhia selittelyjä. Sama koskee nykyistä hallitusta. Teot ja tulokset puhuvat puolestaan.

Hallitus on asettanut keskeiseksi tavoitteekseen työllisyyden noston, 60 000 uutta työllistä hallituskauden loppuun mennessä. Vaalilupaukset ja hallitusohjelma perustavat taloutensa tuolle tavoitteelle. Kaikki kansainväliset ja kotimaiset merkit, ennustelaitoksista valtiovarainministeriöön näyttävät, että tavoitetta ei tulla saavuttamaan. Jo mainitun vuoden 2020 budjetin 2 miljardin alijäämän lisäksi kannattaa muistaa, että hallitus joutuu myymään myös valtiomme omaisuutta menojen kattamiseksi.

Eduskuntavaalipuheissa luvattiin valtaisa määrä euroja kaikkeen hyvään. Suurimmat lupaukset saivat monet äänestämään niiden puolesta. Unelmat ja todellisuus vain ovat arkielämässä usein eri asioita.

Paljon seuratussa verrokkimaassamme Ruotsissa sosialidemokraattinen hallitus on keventänyt palkansaajien verotusta ja vähentänyt valtion velkaa. Maa on varautunut taantumaan, jota kohti Ruotsissakin ollaan selvästi menossa. Meillä Suomessa näyttää käyvän helposti niin, että käytämme jo etukäteen rahat, joita ei ole edes olemassa.

 

Timo Multanen

Kirjoittaja on REIM Groupin konsernihallituksen päätoiminen puheenjohtaja. Hänellä on yli 35 vuoden ammattimainen osaaminen kiinteistö- ja isännöintialalta. Timolla on laaja kansainvälinen kokemus ja kontakteja ympäri maailmaa. Hän on toiminut kolumnistina useissa julkaisuissa sanomalehdestä ammattijulkaisuihin. Vapaa-ajallaan Timo harrastaa gastronomiaa ja viinejä, sekä kirjallisuutta, matkailua, musiikkia ja sulkapalloa.

Tilaa uutiskirjeemme

Kiinteistölehden suosittu uutiskirje tuo kiinteistöalan uutiset sinulle!

Tilaa uutiskirje