Höristin korviani! ”Meillä on asiakkaita riittämiin ja huonoja ei kannata ottaa”. HIENO tilanne ajattelin, kunnes dialogi jatkui: ”Meilläkin näyttää ihan hyvältä, mutta vuodenvaihteessa menetimme muutaman”.
Kaksi isännöinti- ja huoltoyrityksen aamukaffilaista keskustelivat noita näitä lampaanpäitä, mutta kuuloaistini herkistyi, kun keskustelu siirtyi työntekijöiden vaikeaan saatavuuteen: ”Kunnon ammattilaisia ei meinaa saada rahallakaan. Samalla vanhalla porukalla jatketaan, mutta väki vähenee taas keväällä, kun aurinko alkaa lämmittää”.
Ajattelin asiaa uudelleen aamiaista syödessäni, ja muutin mieltäni – HUONO tilanne. Asiakkaita riittää ja uusia ei haeta. Henkilöstö ei taidakaan olla yrityksen ykkösresurssi? Työntekijöiden sitoutumisessa saattaa olla parantamisen varaa, jos se on auringonpaisteesta kiinni.
Voiko hyvin menestyvää yritystä pelastaa? Isot laivat seilaa onnellakin, mutta miten on laita pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, varsinkin jos niiden kilpailuetu perustuu asiakasuskollisuuteen, asiakastyytyväisyyteen, asiakaspalveluun ja yrittäjyysasenteeseen.
Jokainen pienyrittäjä tietää, että säästämällä pärjää tiukassakin tilanteessa hetkellisesti, mutta hevonenkin kuolee vähän ennen kuin se oppii olemaan syömättä. Yrittäjän elo käy ankeaksi, kun kirjanpidossa tuloslaskelman ylin rivi – myynti laskee. On aivan sama mistä kuluista tingit, kun ei ole mistä vähentää.
Myynti on vaikuttamista toisiin osapuoliin, olivat he sitten mahdollisia asiakkaita tai omaa henkilökuntAAA!
Näitä asioita pähkäilin AAmukaffilla Annankadulla…