Kodin radonpitoisuus ei selviä naapurin mittauksesta – pitoisuudet vaihtelevat taloyhtiön sisällä

Radonpitoisuudet voivat vaihdella taloyhtiön asuntojen välillä, eikä pitoisuus ole sama edes yksittäisen asunnon eri tiloissa, kertoo Säteilyturvakeskus (STUK).

Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka kulkeutuu rakennusten sisäilmaan pääasiassa maaperästä rakennuksen alapohjassa olevien rakojen kautta. Koska radonia ei voi mitenkään aistia, mittaaminen on ainoa tapa saada radonpitoisuus selville.

Taloyhtiöiden asukkaat saattavat päätellä oman asuntonsa radonpitoisuuden naapuriasunnon tuloksen perusteella.

– Taloyhtiöissä yksittäinen asukas saattaa hoitaa omatoimisesti asuntonsa mittauksen, jolloin saadaan tieto vain yhden asunnon radontilanteesta. Tai sitten säästösyistä yhtiö tekee mittauksia vain osassa asuntoja, kertoo STUKin ylitarkastaja Tuukka Turtiainen.

Turtiaisen mukaan pientaloyhtiössä ei kannata jättää asuntoja mittaamatta. Radonpitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi eri asuntojen välillä. Syitä vaihteluun ovat muun muassa erot rakennuksen alapohjan tiiviydessä ja ilmanvaihdon toiminnassa.

– On löytynyt tapauksia, joissa vierekkäisten asuntojen radonpitoisuusero on ollut kahdeksankertainen.

Radonpitoisuus ei ole vakio edes yksittäisessä asunnossa. Siksi asuntojen radonmittaukset kannattaa tehdä kahdessa eri mittauspisteessä.

Radonkorjaukset ja torjunta toimivat pitkään

Joskus mittaustulosten perusteella ryhdytään toimenpiteisiin, joilla suurta radonpitoisuutta pyritään pienentämään. Helpointa radonin torjuminen on talon rakennusvaiheessa, mutta pitoisuutta voidaan pienentää myös korjaustoimilla, esimerkiksi radonimurilla.

STUKin toteuttamassa tutkimuksessa selvisi, että radonkorjaukset ja -torjunta toimivat pääosin hyvin vielä vuosienkin kuluttua toimenpiteistä.

– Radonpitoisuutta on kuitenkin tärkeä seurata säännöllisesti, jotta mahdolliset viat huomataan ajoissa. Lisäksi on hyvä huoltaa ja puhdistaa ilmanvaihto valmistajan ohjeiden mukaisesti sekä uusia radonkorjausjärjestelmät niiden tullessa elinkaarensa päähän, sanoo ylitarkastaja Olli Holmgren STUKista.