Asunto-osakeyhtiö on perisuomalainen asumisen malli, jossa vaaditaan suvaitsevaisuutta ja ihmisten hyväksyntää, erilaisia käyttäytymistapoja ja yksilöiden moninaisten fyysisten ja henkisten ominaisuuksien erilaisuutta.
Uudistuotannossa esteettömyydelle on asetettu selkeät määräykset, jotka eivät koske sellaisenaan vanhoja kiinteistöjä.
Osakas on aiemmin saanut tehdä hallinnassaan olevan huoneiston sisällä tai rivitalossa osakashallintaisella pihalla haluamiaan muutoksia. Maaliskuussa voimaan tulleen lakimuutoksen myötä osakas voi kustannuksellaan tehdä esteettömyyttä helpottavia muutoksia myös taloyhtiön yhteiskäyttötiloissa sekä pihalla yhtiön hyväksymillä reunaehdoilla. Tämä laki on toisaalta asioita selkeyttävä, mutta toisaalta hyvin surullinen, olisiko peräti syrjivä? Se kohdistuu suoraan ikäihmisten ja liikuntarajoitteisten oikeuksiin, joita on ihan riittävästi rajoitettu jo aiemminkin.
Edustan sitä linjaa, että ns. fiksussa taloyhtiössä pystytään huomioimaan kaikenlaiset tähän aihepiiriin kuuluvat tarpeet, mikäli asenne on hallituksessa oikea – kyse on harvemmin merkittävistä rahakysymyksistä.
Töissä vielä ollessani teimme jo vuonna 2015 ensimmäiset esteettömyysraportit havaittuamme arjen ongelmien yleisyyden. Kun tällainen ns. terveeksi luokiteltu yksilö otti alleen rollaattorin tai pyörätuolin ja lähti kiertelemään yhdeksi päiväksi muutaman kerrostalon yhteiskäyttötiloihin, tuli hiki otsaan ja surullinen, suorastaan kiukkuinen olo siitä, mitä ongelmia tulikaan vastaan, vaikka käsivoimat olivat käytettävissä toisin kuin monilla liikuntarajoitteisilla.
Teimme sarjatuotantona kymmeniin isännöimiimme kohteisiin kattavat raportit valokuvineen, toimenpide-esityksineen ja kustannusarvioineen sekä valutimme parannuskohteet käytössämme olleisiin yhtiökohtaisiin 1 + 4 + 5 vuoden aikajänteelle laadittuihin kunnossapito-ohjelmiin. Valtaosa esityksistämme meni sellaisenaan toteutukseen 1–5 vuoden sisällä. Toki oli niitäkin yhtiöitä, lähinnä nuorista jäsenistä koostuvia hallituksia, joissa ei joko tehty mitään tai ei edes tilattu omakustannusperiaatteella tehtyä raporttia.
Kaikki pihan ja yhteiskäyttötilojen luiskat, lisäkaiteet, valaistusparannukset, saunan lauteiden muutokset jne. palvelevat kaikkia ikäryhmiä. Eniten keskustelua herätti mm. se, hyväksytäänkö ulko-oven moottoroidun ovipumpun asennus, minkä hankintakulut maksoi Espoon kaupungin sosiaalitoimi. Näissä keskusteluissa oli aitoa ikärasismia rutkasti mukana. Tuntui todella pahalta kuulla ns. fiksun hallituksen jäsenen suusta, että ”tuon Möttösen muijan” takia ei tällaiseen ryhdytä – onneksi enemmistö ajoi asian läpi. Kummasti sopi automaattinen ovenavaus sitten tällekin vastustajalle hänen tullessaan kaupasta kahden kauppakassin ja kahden pienen lapsensa kanssa.
Luonnollisesti, jos yksilön tarpeet ovat niin mittavia, että hissittömässä talossa ei voi enää asua, on syytä etsiä lähistöltä hyvissä ajoin hissillinen talo asumiselleen. Tämä edellyttää sitä, että seiniin ei saa rakastua. Se tulee liian kalliiksi. Riittää, kun tuttavapiiri, asioimisalue ja muu lähiympäristö pysyvät entisellään.
Asunto-osakeyhtiössä asuminen vaatii rutkasti suvaitsevaisuutta, erilaisuuden sietämistä ja sen ymmärtämistä, että minä päivänä tahansa saatat tulla itsekin siihen joukkoon, jolle se 20 mm:n este on aivan liikaa omin voimin ylitettäväksi.
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään