Vesivahinko johti kiistaan korvauksista

Vesivahingot ovat yleisimmin taloyhtiössä tapahtuvia vahinkoja. Finanssialan tilastojen mukaan Suomessa sattuu päivittäin lähes 100 vuotovahinkoa. Meklarille ja vakuutusyhtiölle vesivahingot ovat siis hyvin tuttuja. Joskus kuitenkin näkökulmat vahinkoon voivat olla eroavat ja korvausprosessi saattaa mutkistua.

Eräänä päivänä taloyhtiön rappukäytävään alkoi ilmestyä vettä yhdestä asunnosta. Vettä valui lattian läpi myös alapuolisiin asuntoihin. Vahinkoa selvitellessä ilmeni, että vuoto oli peräisin pyykinpesukoneen tulovesiliitännän auenneesta magneettiventtiilistä. Epäonnisesti kylpyhuoneen lattiakaivo ei ollut vetänyt, joten vesi löysi toisen reitin ulos kylpyhuoneesta. Valitettavasti tämä reittivalinta aiheutti laajan vesivahingon ja päänvaivaa taloyhtiölle.

Vakuutusyhtiön päätöksessä suuri omavastuu

Vakuutusyhtiö ilmoitti ensin, että vahinko korvataan kiinteistövakuutuksesta 25 %:n erityisomavastuulla, koska kyseessä on vesikalustevuoto. Myöhemmin tapausta käsiteltiin käyttölaitevuotona, jolloin omavastuu oli edelleen 25 %, mutta maksimissaan 10 000 euroa. Vahinko oli kuitenkin paisunut niin suureksi, että omavastuu nousi tuohon 10 000 euron maksimiin.

Mielestäni vahinko olisi kuitenkin pitänyt käsitellä viemäritukoksena, koska lopullinen syy vahinkoon oli ollut se, ettei viemäri ollut vetänyt. Viemärit oli pinnoitettu vasta muutama vuosi ennen vahinkotapausta, joten vahinko tulisi käsitellä ilman ikävähennyksiä ja pelkällä omavastuulla, joka tämän yhtiön kohdalla oli 1 000 euroa. Vakuutusyhtiö perusteli kantaansa työvirheen seurannaisvahingolla, sillä lattiakaivon oli osittain tukkinut laastiaines, joka todennäköisesti oli peräisin kylpyhuoneremontista. Vakuutusyhtiön mukaan työvirheen luonnollinen ja väistämätön seuraus oli vuotoveden leviäminen pesuhuoneesta muihin tiloihin.

Vakuutuslautakunnan lausunto muutti päätöstä

Olin vakuutusyhtiön kanssa eri mieltä, joten pyysin Vakuutuslautakunnasta asiaan ratkaisua. Vakuutuslautakunta ei ottanut kantaa tulkintakysymyksiin liittyen työvirheeseen tai siihen, oliko kyseessä vesikaluste- vai käyttölaitevuoto, sillä vahinko oli jo korvattu käyttölaitevuotona. Vakuutuslautakunta kuitenkin totesi, että vuotovahingoissa noudatetun tulkinnan mukaan, riippumatta siitä, mikä putki tai laite on vuotanut, vuotovahingon syynä pidetään viemärin tukkeutumista, jos vesi on tulvinut lattiakaivollisen tila ulkopuolelle viemärissä olevan tukoksen takia.

Lautakunta totesi myös, että asiaa arvioitaessa merkitystä voi olla myös sillä, kuinka paljon vettä on vuotanut, eli onko veden määrä ollut niin suuri, ettei lattiakaivo tai viemäri olisi ilman tukostakaan ehtinyt sitä vetää. Tässä tapauksessa Vakuutuslautakunta kuitenkin piti todennäköisenä, että ilman tukosta viemäri olisi ehtinyt venttiilistä vuotaneen vesimäärän vetää ilman tulvimista kynnyksen yli.

Vakuutuslautakunta katsoi, että pääasiallisena syynä vuotovahinkoon on pidettävä lattiakaivon tukkeutumista ja samalla totesi, että vahingon ei ole katsottava aiheutuneen vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla käyttölaitevuodosta, jolloin vuotovahingosta ei tule erityisomavastuuta vähentää.

Lopputulemana vakuutusyhtiö korvasi vahingon viemärin tukkeutumisena ja ilman erityisomavastuuta. Taloyhtiö sai vahingosta reilut 9 400 euroa lisää korvausta meklarin työn ansioista. Kaiken kaikkiaan korvattavia kuluja kertyi vajaat 67 500 euroa.

Artikkelit perustuvat todellisiin vahinkotapauksiin. Näitä yksittäisiä vahinkotapauksia ei voida soveltaa sellaisenaan minkään toisen yksittäisen vahinkotapauksen korvattavuuden arviointiin johtuen mm. vakuutusehtojen mahdollisista eroavaisuuksista ja muutoksista.