Kohti graniittilinnaa

Suomen Kiinteistölehti tenttasi kantoja asumista koskettaviin kysymyksiin kahdeksan eduskuntavaaleihin osallistuvan puolueen ehdokkailta.

Painotuksissa on eroja, mutta esimerkiksi asumiskustannusten nousun hillitsemisessä moni vastaajista koki tärkeäksi säätelyn vähentämisen. Myös kaavoitukseen haluttiin aktiivisempaa otetta, jotta asumiseen tarkoitettuja tontteja olisi tarjolla riittävästi.

Erityisesti porvarileirissä kokonaisveroasteen nousu nähtiin peikoksi, jota torjumalla myös asumiskustannuksiin liittyviä nousupaineita saadaan hillittyä.

Kysyttäessä pitäisikö asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus säilyttää ennallaan vai poistaa, asteittaisen poistamisen puolesta liputtivat keskusta, kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät. Sosiaalidemokraatit, ruotsalainen kansanpuolue, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset sen sijaan pitäisivät vähennysoikeuden ennallaan.

Kotitalousvähennyksen laventaminen koskemaan myös taloyhtiöiden korjaushankkeita (jolloin osakkaat voisivat saada verovähennyksen kuten omakotiasukkaat) sai kannatusta kokoomukselta, sosiaalidemokraateilta, ruotsalaiselta kansanpuolueelta, vihreiltä ja perussuomalaisilta. Kristillisdemokraatit, keskusta ja vasemmistoliitto haluaisivat tarkastella koko asumisen tukikokonaisuutta laajemmin.

Kaikkiaan ehdokkaille esitettiin viisi lyhyehköä kysymystä, joihin annettujen vastausten pituutta ei rajoitettu. Vastausten järjestys noudattaa asetelmaa nykyiset hallituspuolueet ja oppositio, kokojärjestyksessä.

Näin kysyttiin:

  • Mitkä ovat mielestänne keskeiset keinot, joilla asumiskustannusten nousua voidaan hillitä?
  • Pitäisikö mielestänne asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus säilyttää ennallaan vai poistaa?
  • Pitäisikö kotitalousvähennys laajentaa koskemaan myös taloyhtiöiden korjaushankkeita niin, että osakkaat voisivat saada verovähennyksen kuten omakotiasukkaat?
  • Mitä tekisitte kiinteistöverolle?
  • Vuokrat ovat karkaamassa asukkaiden maksukyvyn äärirajoille. Millä toimilla vuokrakehitykseen tulisi vaikuttaa?

Sari Sarkomaa, kokoomus

  1. Uskon, että kohtuuhintaisuus turvataan parhaiten toimivien asuntomarkkinoiden kautta. On vauhditettava sitä, että kunnat kaavoittavat aktiivisesti asumiseen tarkoitettuja tontteja.

Toimintamalli, jossa valtion infrarahoituksen vastineeksi kunnat sitoutuvat riittävän tonttitarjonnan ja kaavoituksen takaamiseen, on kannatettava.

Kohtuuhintaisuus ei ole vain rahoitusmallikysymys; rakentamisen kustannukset ja tuottavuus koskevat kaikkia; vapaarahoitteista ja tuettua vuokra-asumista, ASO-asuntoja ja omistusasumista. Toimintaympäristön tulee olla rakennuttajille kannustava. Asuntorakentamista säätelevät monenlaiset normit, jotka nostavat rakentamiskustannusten ja asuntojen hintoja. Norminpurkutalkoot välttämättömyys!

Asumiskustannusten nousuun voidaan vaikuttaa myös muilla politiikkasektoreilla, kuten energiapolitiikan valinnoilla, jolloin sähkön hinta voidaan pitää kotitalouksille kohtuullisella tasolla.

Olennaista on, että suomalaiset voivat tulla toimeen ja järjestää myös asumiskustannuksensa omalla työllään ja eläkkeillään. On olennaista, että veroaste ei jatkossa enää nouse, vaan se pystytään kääntämään maltilliseen laskuun painottaen työn verotuksen keventämistä.

  1. Kokonaisveroaste ei voi enää nykyisestä nousta, vaan kokonaisverotaakkaa pitäisi pikemminkin keventää. On mahdollista harkita verovähennysoikeuden määrän asteittaista laskua, jos vastapainoksi työn ja yrittäjyyden verotaakkaa kevennetään.
  2. Kannatan laajentamista. Kotitalousvähennys on hyvä ja toimiva keino kotitalouksille palkata arjen apua. Kotitalousvähennys on erityisesti taantuman aikana hyvä keino vahvistaa talouden toimeliaisuutta ja lisätä työpaikkojen määrää palvelusektorilla. Kun pyrkimyksenä ohjata veronkevennysvara ansiotuloverotuksen keventämiseen, rajoittaa se osin mahdollisuuksia verovähennysten laajentamiseen.
  3. Kiinteistöveron nousu menee aina yhtiövastikkeisiin ja vuokriin. Pääkaupunkiseudun ja Helsingin lähes sietämättömiä asumiskustannuksia ei ole varaa nostaa. Tavallisella ihmisellä ja perheellä pitäisi olla mahdollisuus asua kotikaupungissaan. Päätöksenteko ja tuotot tulee säilyttää kunnilla.
  4. Kotitalouksilla tulisi olla edellytykset järjestää asumisensa tuloihin nähden kohtuullisin menoin. Kysyntää ja tarpeita vastaavaa asuntotarjontaa tulisi lisätä nykyisestä. Tontteja tarvitaan sekä vapaarahoitteiseen että tuettuun vuokra-asuntotuotantoon. Toimivia asuntomarkkinoita ja myös kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa tulee edistää. Rakentamisen kustannuksia on kohtuullistettava keventämällä säätelyä ja normeja. Asuntojen vuokratason tulisi olla järkevä ja asuntotuotannossa tulisi keskittyä sellaisiin asuntoihin, joita ihmiset ensisijaisesti haluavat (yksiöt, kaksiot sekä kolmiot).

(Pääkaupunkiseudun kunnista ainoastaan Espoo ylsi vuonna 2013 valtion asettamaan vuotuiseen asuntotuotantomäärään. Asuntotuotantoa ovat hidastaneet muun muassa rakennusalan kilpailutilanne ja kaavoitusongelmat. Ilman huomattavaa tonttitarjonnan lisäystä asuntopula ei helpotu.)

Antti Lindtman, SDP

  1. On tärkeää, että asumisen vaikuttavia kustannuksia käydään läpi koko asuntotuotantoketjussa.

Kasvukeskukset ja etenkin metropolialue kärsii kalliista asumisesta ja etenkin kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta. Asumisen kalleus haittaa työvoiman liikkuvuutta, vaikeuttaa yritysten kasvua ja hidastaa talouskasvua.

Asuntojen tarjonnan lisääminen alentaa asumisen hintaa ja mahdollistaa muuton työn perässä myös kasvukeskusalueille.

Oleellista on huolehtia kuntien aktiivisesta maapolitiikasta ja riittävästä kaavoituksesta. Tonttitarjonnalla voidaan keskeisesti vaikuttaa asumisen hintaan. Kaavoitusta ja rakentamisen aloittamista on nopeutettava, valtion ja kuntien yhteistyötä tonttipolitiikassa edistettävä sekä tuettava riittävästi kohtuuhintaisen asuntotuotannon syntymistä. Asuntojen kysyntään on vastattava edistämällä erityisesti tiivistä rakentamista olemassa olevien yhdyskuntien sisään.

Kunnissa on myös käynnistettävä rakentamisen normitalkoot. On mietittävä rakentamiseen vaikuttavia normeja, joista kunnat päättävät. Tällaisia ovat esimerkiksi autopaikkojen määrästä päättäminen ja talojen julkisivuja koskevat vaatimukset. Myös valtion vastuulla olevia rakentamisen normeja tulee edelleen tarkastella ja luopua sellaisista tarpeettomista normeista, kuitenkin huolehtien siitä, että rakennuksen ja asumisen turvallisuus ja terveellisyys säilyvät nykytasolla.

  1. Pitäisi säilyttää ennallaan. Omistusasuntojen korkovähennyksestä kokonaan luopuminen olisi etenkin lapsiperheiden näkökulmasta kohtuutonta.
  2. Pitäisi. SDP tekee työtä sen eteen, että kotitalousvähennyksen voisi saada myös taloyhtiön tekemiin remontteihin.
  3. Kaavoitetun, mutta rakentamattoman tonttimaan kiinteistöveroa on nostettava Helsingin seudulla. Tämä vauhdittaisi osaltaan asuntotuotantoa. Maapohjaan kohdistuvan yleisen kiinteistöveron osalta tulisi harkita myös asuinkiinteistöjen ja liikekiinteistöjen eriyttämistä niin, että kunnat voisivat etenkin kasvukeskuksissa ala- ja ylärajojen puitteissa vahvistaa veropohjaa ilman, että asumiskustannukset nousevat kohtuuttomasti.
  4. Kuntien vuokrataloyhtiöt vastaavat tällä hetkellä pääosin yksin kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakennuttamisesta. On tärkeää, että valtion tuki kohtuuhintaisen asuntotuotannon mahdollistamiseksi säilyy jatkossakin, eli näiden asuntojen rakentamista tulee tukea.

Valtion on huolehdittava, että kohtuuhintaisen asuntotuotannon tuotantoedellytykset ovat pysyvästi kunnossa. Se tarkoittaa etenkin korkotukilainoituksen omavastuukoron alhaisuutta. Nykyinen 1 % omavastuukorko on hyvä uudistuotannossa. Tarvitaan myös riittäviä lisätukitoimia, esimerkiksi käynnistysavustuksia vaikeimmille asuntomarkkina-alueille, kuten Helsingin seudulle. Käynnistysavustuksen suuruus (10 000 euroa per asunto) on hyvä Helsingin seudulle. Tampereen, Turun ja Oulun seuduille voidaan palauttaa avustus ja sopiva summa voisi olla esimerkiksi 5 000 euroa per asunto.

Myös peruskorjauksista aiheutuvia vuokrankorotuspaineita on tärkeää hillitä pitämällä peruskorjaukseen tarkoitetun valtion korkotukilainoituksen ehdot kilpailukykyisinä. Sen ehdot voisivat olla samat kuin uudistuotannossa.

Vanhojen aravalainojen korkotasoa tulee tarkastella siltä osin kuin korot ylittävät merkittävästi markkinahintaisen korkotason.

Kaavoitetuista tonteista tulisi osoittaa entistä suurempi osuus kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon.

Valtion asuntorahaston tulee pysyä jatkossakin riippumattomana valtion budjetista. Itsenäinen asuntorahasto on ainoa käytössämme oleva merkittävä tukiväline, kun budjettivarat vuosi vuodelta niukkenevat. Rahastoon asukkailta kerätyt varat tulee myös jatkossa suunnata kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen ja korjaamiseen.

Stefan Wallin, RKP

  1. Jokainen voi itse miettiä, mikä on se edullisin lämmitysmuoto ja sitä kautta hakea pidemmän aikavälin kustannussäästöjä. Kiinteistöveron on oltava kohtuullisella tasolla. Kotitalousvähennys on myös hyvä keino vähentää korjauskustannuksia ja samalla tukea työllisyyttä ja yrittäjyyttä.
  2. Vähennyksen tasoa on jo laskettu asteittain, mutta alemmas ei pidä mennä. Omistusasunto on edelleen monille elämän suurin investointi ja unelma, jonka tukeminen edes sovittuun pisteeseen asti on yhteiskunnallinen hyve.
  3. Olen kotitalousvähennyksen laajentamisen ystävä. Se luo uusia työpaikkoja, uusia yrityksiä ja vähentää harmaata taloutta.
  4. Se on säilytettävä, mutta siitä ei saa tulla loputonta lypsylehmää. Tason on oltava kohtuullinen.
  5. En lähtisi sääntelemään vuokratasoa, mutta lisäämällä vuokra-asuntojen määrää alueilla, jossa kysyntää on, pystyy markkinataloudessa vaikuttamaan ainakin jossain määrin myös vuokratasoon.

Sari Essayah, KD

  1. Uuden, kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja tonttimaan lisääminen, energian hinnannousun hillitseminen, kiinteistöverojen ja korjauskustannusten kohtuullinen taso. Alueellisten suunnitelmien mm. maakuntakaavojen avulla tulisi vaikuttaa infran, palveluiden ja asutuksen sijoittautumiseen. Porkkanat toimisivat tässäkin kenties keppiä paremmin, eli esim. uusien kohtuuhintaisten asuntojen aikaansaamiseksi voitaisiin harkita osittaista ja/tai määräaikaista verohelpotusta. Kiinteistöveron alarajoista luopuminen voisi myös hieman hillitä kustannusten nousua
  2. Säilyttäisin ennallaan, sillä sitä kautta tuetaan omistusasumista.
  3. Ajatus voi kuulostaa houkuttelevalta, mutta vähennysoikeuden epääminen perustuu siihen, että vastuu asunto-osakeyhtiölain mukaan kuuluu yhtiölle kaikesta muusta (vesi, viemäri, ilmastointi, rakenteet ym.) paitsi huoneiston sisäosista. Kotitalousvähennys taas kuuluu vain yksityishenkilöille, ei taloyhtiöille. Taloyhtiön hallinnointi tulee hyvin monimutkaiseksi ja kalliiksi, jos jokaisella osakkeella olisi oma korjaushistoriansa. Jos taas joku osakkaista laiminlyö kunnossapidon, taloyhtiö voi joutua hankaluuksiin ja muut osakkaat laiminlyöntien maksumieheksi. Vastuunjaon muuttaminen esim. yhtiöjärjestyksen kautta kotitalousvähennyksen takia saattaa siis olla lyhytnäköinen ratkaisu.
  4. Kunta päättää veroprosentit eduskunnan säätämien ala- ja ylärajojen sallimissa rajoissa, mutta kiinteistöjen verotusarvojen nousu kasvukeskuksissa johtaa verorasituksen kiristymiseen ja asumiskustannusten nousuun, vaikka kiinteistöveroprosentit säilyisivät ennallaan. Mielestäni alarajoista voitaisiin luopua eli kunnalla pitäisi olla mahdollisuus matalampaakin veroprosenttiin harkintansa mukaan. Tosin monilla kunnilla ei nykyäänkään taloudellisen tilanteensa vuoksi ole mahdollisuutta täysiin kompensaatioihin kuin korkeintaan esim. yleishyödyllisten yhteisöjen tms. osalta. Toinen mahdollisuus olisi verottaa asuintalojen tontteja samalla prosentilla kuin vakituisia asuinrakennuksia.
  5. Tähän kysymykseen on vaikea antaa yleispätevää vastausta, koska vuokra-asuntotilanne vaihtelee eri puolella Suomea todella paljon. Kasvukeskuksissa on tarvetta kohtuuhintaiselle esim. kunnallisille vuokra-asunnoille ja niiden rakentamiselle sekä uudelle tonttimaalle. Muuttotappio alueilla taloja on taasen tyhjillään eikä siellä vuokrakehitys ole vastaava. Muuttovoittoalueilla tulisi tuottaa perheasumiseen myös edullisia vuokraomakotitaloja.

Lulu Ranne, perussuomalaiset

  1. Asumiseen kohdistuvia veroja kuten esimerkiksi energiaveroja ja kiinteistöveroja ei pidä nostaa. Lisäksi rakennusmääräyksiä tulisi arvioida uudelleen ja kriittisesti myös asumiskustannusten näkökulmasta. Asumiskustannuksia vähentävän uuden teknologian kehittäminen on myös tärkeää tulevaisuuden asumiskustannusten hillitsemisessä.
  2. Verovähennysoikeus tulee säilyttää ennallaan. Verovähennysoikeudella on erityisesti merkitystä pienituloisille sekä nuorille lapsiperheille, joiden tulot ovat usein pienet ja pakolliset menot suhteessa suuret.
  3. Kyllä pitäisi.
  4. Kiinteistöjen tai maa- ja metsätilojen verotusta ei tule kiristää.
  5. Yleisiin rakentamis- ja asumiskustannuksiin vaikuttamalla voi vaikuttaa vuokrien hintatasoon.Hintatasoon voi vaikuttaa myös kaavoituksella ja rakennusmääräyksillä.

Matti Vanhanen, keskusta

  1. Keskustan mielestä kokonaisveroaste ei saa enää nousta. Kun näin toimitaan, hillitsee se myös asumiskustannuksiin liittyvää nousupainetta.
  2. Arvelen, että viime vuosina tehtyä korkovähennyksen asteittaista kaventamista jatketaan hillitysti.
  3. Minusta olisi järkevää käydä läpi koko asumiseen liittyvä tukikokonaisuus ja arvioida, mihin tuet kanavoituvat. Asunto-osakeyhtiöt ovat voineet usein saada erilaisia korjaustukia, hissitukia jne, joita omakotitalot taas eivät ole voineet saada. Tärkeää on, että tuet ovat asumismuodosta riippumatta keskenään tasaveroiset ja tämän tasaveroisuuden saavuttamiseksi tukijärjestelmää saa kokata.
  4. Se saa säilyä kunnallisena verona eikä siihen liity muutostarpeita.
  5. Vuokrat luonnollisesti seuraavat viiveellä rakentamisen kustannusten/asuntojen arvojen kehitystä. Siksi pääkeinona vuokrien kurissa pitämiseen ovat sääntelyn purkuun liittyvät toimet, joilla rakentamisen kuluja kyettäisiin karsimaan. Tonttitarjonnan lisääminen liittyy tähän myös. Nämä toimet hillitsisivät erityisesti vapaarahoitteisten asuntojen vuokrakehitystä markkinoilla.

Hanna Sarkkinen, vasemmistoliitto

  1. Keskeistä on sekä asuntojen tarjonnan lisääminen että asumisen maksu- ja verorasituksen hillitseminen. Asuntotuotannon ja erityisesti vuokra-asuntotuotannon määrää tulee lisätä kasvukeskuksissa. Tässä tärkeässä roolissa on kuntien aktiivinen ja määrältään riittävä maapolitiikka ja kaavoitus.

Lisäksi tulee pohtia rakentamisen hintaa nostavien normien löysennystä, esimerkiksi väestösuojavelvoitteesta voidaan luopua ja autopaikkanormeja keventää. ARA-tukien kohdentamisen periaatteita tulee tarkastaa siten, että ne kannustavat mahdollisimman hyvin uusien kohteiden aloittamiseen.

  1. Korkovähennyksen pienentäminen on hyvä toteuttaa maltillisesti olemassa olevan suunnitelman mukaan nyt, kun korot ovat poikkeuksellisen matalia.
  2. Kotitalousvähennystä tulee tarkastella kriittisesti kokonaisuutena, koska se on tilastojen mukaan nykyään lähinnä suurituloisimpien verohelpotus. Mikäli vähennys säilytetään, on siitä tehtävä nykyistä tasa-arvoisempi ulottamalla se myös osakkaisiin.
  3. Emme kannata kiinteistöveron kiristämistä, vaikka siihen kohdistuu paineita aina OECD:n Suomelle antamia suosituksia myöten.
  4. Riittävä vuokra-asuntotuotanto on olennainen kysymys myös hintatason kannalta, vuokra-asuntotuotannon määrää pitää kasvattaa erityisesti kasvukeskuksissa. Kuntien pitää järjestää riittävästi tontteja vuokra-asuntotuotantoon. Valtion pitää patistaa kuntia johdonmukaisempaan toimintaan vaikuttavilla MAL-sopimuksilla.

Julkisen sektorin (kuntien ja valtion) tulee toimia itsekin aktiivisena vuokra-asuntojen rakennuttajana ja ARA:n tulee tukea kohtuuhintaisten vuokra-asuntokohteiden käynnistämistä mahdollisimman tehokkaasti.

Touko Aalto, vihreät

  1. Rakennetaan enemmän ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja palveluiden äärelle. Kunnat voidaan esimerkiksi velvoittaa kaavoittamaan asuntoja suurten liikennehankkeiden saaman valtion tuen vastineeksi. Suunnitellaan maankäyttöä, kaavoitusta sekä liikennettä kuntien välisenä yhteistyönä, ei kaikkien kilpailuna kaikkia vastaan. Vahva metropolihallinto/seutu- ja maakuntahallinnot suorine vaaleineen ja veronkanto-oikeuksineen auttaisivat tässä. Kaupunkirakennetta on tarpeen tiivistää siellä, missä ihmisiä on paljon ja elämisen mahdollisuuksia tulee tukea siellä, missä ihmisiä on vähän. Lisäksi työmatkakulujen verovähennys tulee ulottaa kaikkiin liikkumismuotoihin. Älykkäiden energiajärjestelmien avulla ja energiatehokkuutta muilla tavoin parantamalla voidaan säästää rahaa sekä energiaa. Kunnallisessa asunnontuotannossa tulisi panostaa myös yhteisöllisiin asumisvaihtoehtoihin asunto- ja taloyhtiökohtaisesti.
  2. Poistetaan asuntolainojen korkovähennysoikeus asteittain. Näin kohdellaan eri asumisen muotoja tasapuolisesti, lasketaan asuntojen hintoja ja autetaan kunnollisten vuokramarkkinoiden syntymistä.
  3. Kyllä pitäisi. Näiden kohdellaan eri asumisen muotoja tasapuolisesti.
  4. Kansainvälisesti vertailtuna kiinteistöveron taso on Suomessa edelleen alhainen. Kiinteistöverokertymän kasvattaminen edellyttää kuitenkin kiinteistöveron rakenteellista uudistamista niin, että kunnilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia säätää veron tasoa kiinteistöjen laadun ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Suurilla kaupunkiseuduilla kiinteistöveroilla voidaan ohjata yhdyskuntarakenteen kehittymistä eheämpään ja kestävämpään suuntaan. Kiinteistöveron korottamisella voidaan osaltaan vaikuttaa myös varallisuuden kasautumiseen.
  5. Tarvitsemme enemmän kohtuuhintaisia ja erilaisille ihmisryhmille soveltuvia asuntoja. Vahvaa aluehallintoa odotellessa kunnat voivat jo nyt tehdä paljon maankäyttö- ja rakennuslain puitteissa hyödyntämällä tehokkaammin mm. etuosto- ja lunastusmahdollisuutta, maankäyttösopimuksia, kehittämiskorvauksia ja rakentamiskehotusta. Kuntien kannattaa hankkia hyvissä ajoin itselleen raakamaata, jolle luodaan sitten kaavoituksella ja liikenneyhteyksillä arvo. Asemaakaavoituksella tulee varmistaa, että tarjolla on monipuolisesti erilaisia asumisvaihtoehtoja, talotyyppejä sekä asumisen hallintamuotoja. Ensimmäisen kysymykset vastaukset soveltuvat myös tähän.

Juttu on julkaistu Suomen Kiinteistölehdessä 3/2015

Artikkeli: Haluatko kommentoida artikkelia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.

Tilaa uutiskirjeemme

Kiinteistölehden suosittu uutiskirje tuo kiinteistöalan uutiset sinulle!

Tilaa uutiskirje

Katso myös nämä

2.6.2022

Kaupallinen yhteistyö

Vantaalainen lämpö on ilmastoystävällinen ja hintavakaa lämmitysratkaisu

Vantaan Energia etenee kohti hiilinegatiivisuutta. Se tuottaa lämpöenergiansa kotimaisista polttoaineista, muun muassa sekajätteestä. Sen lämpö on kivihiiletöntä jo nyt ja fossiilitonta se tulee olemaan vuonna 2026.

Vantaan Energia

16.12.2021

Asuntopoliittinen selonteko eduskuntaan. Tavoitteena hyvä ja kohtuuhintainen asuminen

Valtioneuvoston tänään eduskunnalle jättämä asuntopoliittinen selonteko huomioi eri politiikanalojen vaikutukset asumisen kysymyksiin ja pyrkii tunnistamaan ne entistä paremmin. Asuntopolitiikalla voidaan muun muassa edistää tasa-arvoa, ilmastopäästöjen hillintää ja työvoiman liikkuvuutta sekä tasata talouden suhdanteita. Politiikan vaikuttavuuden varmistamiseksi asuntopolitiikkaa pyritään tekemään  pitkäjännitteisesti yli hallinnonalojen.

4.2.2022

Kaupallinen yhteistyö

Vantaan Energia on elämäsi paras energiapäätös

Lämmityksen hankkiminen Vantaan Energialta on vastuullinen teko ilmaston hyväksi. Fossiilisista polttoaineista luopuminen vuoteen 2026 mennessä takaa kilpailukykyiset hinnat, jotka pysyvät vakaina myös tulevaisuudessa. Ihmisten tarpeet ja toiveet lämmityksen ja energian käytön suhteen ovat hiljalleen viime vuosien aikana muuttuneet.

Vantaan Energia

salaman sytyttämä tulipalo

15.7.2022

Salaman sytyttämä tulipalo on harvinainen mutta tuhoisa

Suomessa salamoi lähinnä kesäisin ja silloinkin harvoin, mutta Suomessakin syttyy silti joka vuosi salaman aiheuttamia rakennuspaloja. Ne ovat yleensä todella tuhoisia. Viime kesänä salama sytytti savonlinnalaisen kerrostalon palamaan.

Olet lukenut 1/25 maksuttomasta artikkelista

Haluatko lukea rajattomasti artikkeleita? Luo tunnus, kirjaudu sisään tai tilaa Kiinteistölehti edullisesti!

Tilaa lehti