Nuoruusvuosilta muistuu mieleeni eräs puolipilvinen päivä, jolloin olin muuttamassa vähäisen omaisuuteni kanssa omaan asuntooni, pieneen kerrostaloyhtiöön. Nostellessani tavaroita autoni takapaksista taloyhtiön parkkipaikalla satuin vilkaisemaan ylöspäin asuinkerroksiin. Mieleeni jäi ikkunanreunasta nopeasti pois vilahtava henkilöhahmo sekä ikkunan sivuverhojen säikähtynyt heilahtelu. Tämä jäikin kiinteistön ainoaksi tervetulotoivotukseksi, ellei oteta lukuun uuden seinänaapurini heti tervehtimisen jälkeen pitämää ripitystä. Se koski huoneistoni entisen asukkaan metelöintiä ja jumalatonta elämäntyyliä ja varoitti samalla minua seuraamuksista, ellen pystyisi noudattamaan talon tapoja.
Kun sittemmin olen ihan työn ja toimen puolesta joutunut pohtimaan näitä asumisen käytäntöjä, on tuo kokemukseni välillä palautunut mieleen. Vaikkei siitä ehkä enempiä traumoja tainnut jäädäkään, tulee ajatelleeksi, voisiko taloyhtiöön muutto olla jotenkin toisenlainen – sanotaanko vaikka vastaanottavaisempi.
Entäpä jos uuden asukkaan muutto tapahtuisikin seuraavalla tavalla: Olet purkamassa muuttolaatikoita uudessa asunnossasi ja ovikello soi. Ihmettelet, kuka siellä voi olla, koska olet vasta muuttamassa. Ovella on ystävällinen henkilö, joka esittelee itsensä ja ojentaa sinulle komean ruusukimpun. Hän toivottaa sinut tervetulleeksi taloyhtiöön ja kertoo yhtiössä olevan sellainen tapa, että uudet asukkaat käydään heti morjestamassa.
Ovella oleva ihminen ojentaa sinulle selkeän Tervetuloa Taloyhtiöömme –oppaan, josta käyvät kuulemma ilmi kaikki kiinteistöä koskevat käytännön asiat ja yhteystiedot. Vierailija vinkkaa vielä, että muuttoauton voi tilapäisesti ajaa parempaan paikkaan, jotta muutto sujuu helpommin ja että hän voi esitellä sinulle sopivassa kohtaa taloyhtiön yhteistiloja ja muitakin käytäntöjä. Kuulet vielä, että kävijä on taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, joka toivottelee sinut vielä kertaalleen tervetulleeksi kehottaen ottamaan yhteyttä, jos jotain ongelmia tai kysyttävää ilmaantuu. Puheenjohtaja kertoo vielä osoitteensakin, jonka ovikelloa kuulemma uskaltaa talon asioissa kilauttaa.
Tässä kohtaa on jo pakko nipistää itseä ja herätä arkipäivään. Johan tämä kuulostikin aivan erityiseltä kohtelulta ja tyyliltä. Aikuistenoikea elämä ei taida olla ihan näin ruusuista.
Mutta toisaalta. Aika pienellä järjestelyllä se voisi olla. Helpostihan tuollaisesta käytännöstä voisi sopia vaikka hallituksen kokouksessa. Eihän tällainen toimintatapa muodostuisi edes kustannuskysymykseksi. Ruusukimppu tai monistettu opas taloyhtiöstä eivät varmasti taloyhtiötä kaada vaikka muuttoja olisi vuodessa useitakin.
Ottaisinko asian esille jo seuraavassa hallituksen kokouksessa?
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään