Tässä syksyn aikana on käynyt selvemmäksi ja selvemmäksi se, että taloyhtiöiden hallitukset tarvitsevat osaajia joukkoihinsa. Eikä se isännöitsijä kaikkea tiedä tai kerkeä selvittämään. Hyvänä esimerkkinä on Rakennusurakan yleiset sopimusehdot (YSE 1998). Se on kuitenkin alan niin kutsuttu raamattu, jota noudatetaan urakoissa. Sekä tilaajan puolesta että urakoitsijan, se velvoittaa molempia osapuolia urakassa. Tästä on ilmestynyt kirja Rakennusurakat taloyhtiössä – Opas YSE 1998 – ehtojen soveltamiseen.
No kuka se osaaja voisi olla tässä joukossa?
Valvoja, hän on puolueeton ja pitää taloyhtiön puolta ja urakoitsijan. Ottaen huomioon, että vaikka taloyhtiön hallituksessa istuisi henkilö jolle YSE 1998 olisi tuttu, ei välttämättä asentamisessa noudatettavat menetelmät ja määräykset ole tuttuja asioita. Sokeasti hallituksen tai osakkaiden ei pidä uskoa sitä, mitä asioita heille puhutaan urakkaneuvotteluissa.
Tässä yksi huono esimerkki siitä, kun urakka ei onnistu vaikka suunnitelmat on ollut tehtynä. Ja ihan suunnittelijan tekemillä suunnitelmilla, eikä urakoitsijan tekemillä kuten suurimmassa osassa urakoita on totuttu.
”Firma ——— Oy on korjannut ——— asuntojen murheena olleen kohteen, jossa ongelmana on ollut lämpökaivojen jäätyminen, johtuen väärin toteutetusta energiakentästä. Porauksia ei oltu suoritettu suunnitelmassa annettujen kallistuskulmien mukaan, vaan porattu lähes kohtisuoraan samasta pisteestä, jolloin kaivot ovat jäätyneet.
Myöskin suunnittelijan osaamisessa olisi ollut toivomisen varaa, mutta jokaisen ammattitaitoisen urakoitsijan olisi pitänyt pystyä, jo tarjousvaiheessa, ilmoittamaan epäkohdat suunnitelman osalta, eikä tehdä sutta ja sekundaa, vaan sen takia, että joku on tämmöisen systeemin suunnitellut.
Firma ——— Oy ei kelpuuttanut toimitettua korjaussuunnitelmaa, vaan on suunnitellut kohteen uudestaan. Energiakentän korjauksen on tehnyt Firma ——— Oy.
Kohteen alkuperäinen toteuttaja on tunnettu lähinnä pientalojen maalämpöasennusten tekijänä. Heillä ei varsinaista suunnittelu- ja asennusosaamista ole ollut kovinkaan paljon. Firma ——— Oy on korjannut myös asennusvirheet edellisen MLP urakoitsijan jäljiltä.”
Tässä on muutama asia jotka pistää silmään:
- kallistuskulmat on määrätty suunnitelmassa -> ei silloin voida puhua suunnittelijan osaamattomuudesta
- suunnitelmia ei oltu tarkistettu ennen töiden aloittamista
- ei kelpuuttanut toimitettua korjaussuunnitelmaa
- tässä ei ole toimittu kaikkien sääntöjen mukaisesti
Aivan kun tässä haiskahtaisi rahastuksen maku uuden korjaajan toimesta…
Tässä YSE 1998 takuuaika velvoittaa urakoitsijan korjaamaan havaitut virheet takuuajalla. Siksi työlle on myönnetty takuuajan vakuus, jota voidaan käyttää silloin kun urakoitsija ei saa korjausta suoritettua, kaikkea sillä vakuudella ei pystytä korvaamaan, koska se on vain 2% arvonlisäverottomasta urakkasummasta. Eli käytännössä aika mitätön summa.
Olisiko osa näistä virheistä tai jopa kaikki ollut vältettävissä valvojan avulla?
Sanoisin, että kyllä, kun valvoja palkataan projektiin jo suunnitteluvaiheessa töihin. Tietysti se maksaa mutta niin maksaa ne virheetkin myös. On sitä nähty myös sellainen virhe, kun taloyhtiön päädyssä lämpökontti tuottaa lämpöä talvella virheellisen mitoituksen takia, jolloin lämmitysjärjestelmä on jäätynyt.
Koska saisimme kuulla iloisia uutisia onnistuneista remonteista, jossa ei olisi mitään ongelmia? Se on harmillinen tosiasia, että näitä ongelmia tulee, kun jotenkin henkilökohtaisesti on tullut huomattua valvonnan ja laadun puuttuminen urakoissa. Tosin ei kaikissa, mutta pahimmat sitten käsitellään oikeudessa loppuun. Ja sekös se sitten maksoikin ja pikkasen.
Tässä on meille tulevaisuudelle tavoitetta kun otamme huomioon rapistuvan tekniikan ja sen määrän, mikä taloyhtiöitä tulee tämän ongelman kohtaamaan tulevina vuosina.
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään