Suomen kansallisomaisuus on hyvissä käsissä. Jokainen taloyhtiö hoitaa asiansa niin hyvin kuin osaa. Rauha maassa. On mielenkiintoista nähdä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Näköpiirissä ei liene mitään merkittävää laki- ja paragrafimuutosta. Korkotaso on edelleen epänormaalin alhaisella tasolla. Asukkaat ja osakkaat eivät ole nousseet barrikaadeille. Korjausvelastakaan ei enää kiistellä, sitä on ja pysyy. On niin rauhallista ja hiljaista. Aivan kuin olisi joulu tulossa.
Mutta kaikki voi olla toisinkin. Amerikka aloitti koronnoston, Suomessa on vain 40 000 potentiaalista työtöntä. Koulutus tai tahto ei riitä ponkaisemaan aamulla arbeetiin. Ammattimaisesta työvoimasta on jo kova pula. Tyhjiä asuntoja ja liiketiloja on maa väärällään. Ei siis hätää, kattoja riittää kaikkien päälle.
Yhteisöllisyys orastaa jälleen. Yritysten menestys on yhä enemmän hyvän yhteisön ansiota. Hyvät oppimistulokset ovat entistä enemmän yhteisyön tulosta. Yhteiset polkupyörät ovat lähes 100% käyttöasteella ja kohta kaupunkien autoliikenteestä kasvava osa on uusien liikenneratkaisujen tuloksena yhteisessä ”omistuksessa”. Valtaako yhteisöllisyys myös asumisen ja omistamisen. Yhteisöllinen asuntosijoittaminen on käynnistynyt kangerrellen, mutta liekki elää. Valtion viinatehdas on kohta meidän kaikkien saatavilla – kyllä on Pramiaa.
Onko nyt tyyntä myrskyn edellä? Mistä nousee myrsky? Vallankumouksetkin syntyvät sisäsiittoisesti, yhteisön sisältä. Muuttuuko asuminen yhteisöllisemmäksi vai polarisoituuko entisestään? Me omistajat ja nuo asujat – Me vuokranantajat ja nuo vuokralaiset!
Rauhallista Joulua ja Vilkasta yhteisöllisyyskeskustelua 2018
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään