Muistatko Paluu tulevaisuuteen -leffat 1980-luvulta? Ne, jotka jo kolmekymmentä vuotta sitten maalailivat älykoteihin ominaisuuksia, jotka eivät vieläkään ole rantautuneet markkinoillemme.
Puhuvan kodin hengettären, keinoälyn, joka tunnistaa ja toivottaa tervetulleeksi kotiin tulevan. Mikron, joka taikoo pienestä kapselista herkullisen, tuoksuvan pizzan. Jättiruudut huoneiden seinällä, jotka toimivat televisio-ominaisuuksien lisäksi videovälitteisinä, vuorovaikutteisina ruutuina maailman kaikkiin kolkkiin.
Kuulostaako scifille? Moni klassikkoelokuvan visioista olisi helposti toteuttavissa. Digitalisaation etenemisessä tekniikkaa määräävämpää onkin psykologinen muutosvalmiutemme: halu tai haluttomuus muuttaa tutuiksi ja turvallisiksi kokemiamme tapoja.
Jo nyt peiliin asennettu sensori voisi tarkkailla ryhtiämme huomaamattomasti. Hella ja mikro raportoisivat niiden käytöstä.
Jokainen vessanpöntön veto kirjautuisi järjestelmään. Ilmasta mitattaisiin hiilidioksiditaso. Sänky osaisi kertoa, makaako siinä joku ja kuinka kauan siinä on maattu.
Älykoti tuottaisi tietoa taloudesta ja sen asukkaasta. Big data piirtyisi päivärytmeistä kertovaksi graafiksi, asukkaan tai perheen small datasta.
Tällaiset järjestelmät perustuvat älykkääseen algoritmiin: se vertailee ihmisten toimista saatuja tietoja ja tekee päätelmiä muutoksista. Asukkaan tai perheen niin halutessa tietoja voitaisiin käyttää itseanalyysin pohjana vaikkapa päivittäistä aktiivisuutta arvioidessa, tarvittaessa järjestelmän voisi liittää vaikka terveydenhuollon seurantaan tai se voisi välittää tietoja mummon voinnista vaikkapa kauempana asuville lapsille.
Jos vessaa vedettäisiin kovin tiheään, algoritmi alkaisi epäillä sairautta. Jos hellaa ei käytettäisikään, syntyisi epäily, saako asiakas riittävästi ravintoa. Jos hiilidioksidipitoisuus ei kohoaisi, systeemi tietäisi, että asukkaan aktiivisuus on vähentynyt, ovisensori puolestaan tiedottaisi pitkään viipyneestä ulkoilijasta. Jos yösijalta ei noustaisikaan, olisi signaali selvä.
Videoyhteys kotisohvalta voisi olla jo tänään yhä merkittävämpi väylä asiointiin: moneen viranomaispalveluun, vakuutusyhtiöön ja pankkiin pääsee asioimaan videolla tai chatillä. Lääkäri tekee yhä useammin diagnoosin kotipotilaasta virtuaalisesti. Ehkä jatkossa tarvittavat lääkkeet toimitetaan kotiin joko pienoiskopterilla tai printataan itse 3D-tulostimella.
Jo nyt kotona tehdyn etätyöpäivän jälkeen läppärin luukkua ei laitetakaan kiinni, vaan siirrytään videovälitteisesti joogatunnille tai ranskan kielen ryhmään. Naapurin iäkkäältä rouvalta kotihoito tiedustelee vielä iltakuulumiset videolla ennen nukkumaanmenoa, ateriarobotti muistuttaa iltapalasta ja lääkemuistuttaja tarjoilee iltalääkkeet.
Markkinat valmistelevat meitä myös robotisaatioon: monessa huushollissa robotti-imurin avulla vältetään perjantaisiivouksesta koituvat yhteydenotot. Automaation poistaessa epämiellyttävimmät arjen askareet, jää meille enemmän aikaa olla ihmisiä toisillemme.
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään