Islannissa julkaistiin menneenä kesänä laajan, vuosina 2015–2019 tehdyn työaikatutkimuksen tulokset, jonka mukaan kokeilu työajan lyhentämisestä 40 viikkotyötunnista 35–36 viikkotyötuntiin oli osoittautunut menestykseksi. Työntekijöiden hyvinvointi oli lisääntynyt vähentämättä työn tuottavuutta.
Pääministerimme Sanna Marin esitti elokuussa 2019 Sdp:n tavoitteeksi työpäivän lyhentämistä kuuteen tuntiin.
Maailman terveysjärjestö WHO ja Kansainvälinen työjärjestö ILO julkaisivat puolestaan menneenä keväänä raportin, joka kertoo sydänongelmien riskin lisääntyvän 35 prosenttia, kun työviikko ylittää 55 tuntia. Vuonna 2017 tehty tutkimus puolestaan kertoo, että 44 prosenttia yrittäjistä Suomessa tekee yli 50 tunnin työviikkoja.
Islannin tutkimus kertoo työnteon tehostuneen kokouksia vähentämällä ja lyhentämällä, minkä lisäksi kahvitaukoja ja turhia työtehtäviä karsittiin ja työvuorojen järjestelyä parannettiin. Työntekijät otettiin mukaan suunnittelemaan, miten työt kyetään tekemään entistä lyhyemmässä ajassa.
***
Kannattaa muistaa, että kahdeksan tunnin työpäivä periytyy teollisesta vallankumouksesta. Radikaalin ajattelijan Robert Owenin iskulause vuodelta 1817 kuuluu: ”Kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia vapaa-aikaa, kahdeksan tuntia lepoa.”
Maailma on kuitenkin muuttunut noista ajoista. Teollisessa tuotannossa työaikaan liittyvä mittaaminen oli yksinkertaista. Esimerkiksi liukuhihnalla käytetty aika ja jonkin valmistettavan tuotteen tai osan lukumäärä suhteutettuna tuohon aikaan riitti. Tänään elämme aivan toisenlaista aikaa.
Myös julkisen sektorin huimaava kasvu sosiaaliturvajärjestelmien kasvun vanavedessä ja suuri työllisten määrä kyseisellä sektorilla on vasta viime vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla tapahtunutta todellisuutta. Julkisen sektorin rahoitus lepää puolestaan lähes täysin toimivan ja kilpailukykyisen yksityisen sektorin rahoituksen varassa. Myös julkisen ja yksityisen sektorin tehokkuuksien vertailututkimus olisi mielenkiintoista dataa.
****
Työaika tai palkankorotukset voisivat tietysti olla toistensa vaihtoehtoja kun ja jos tuottavuuden kasvua päästään jakamaan toimijoiden kesken – edellyttäen, että sitä myös syntyy.
Tutkimukset eivät kylläkään todista tuottavuuden riippuvan työajasta. Ne kuitenkin todistavat, että joillakin aloilla tuottavuutta voidaan parantaa töiden paremmalla järjestelyllä.
****
Ammattitaito, osaaminen ja asenteet ovat avaintekijöitä monella aivotyöhön perustuvalla alalla. Otetaan esimerkiksi isännöinti: toinen ammattilainen pystyy ratkomaan ja hoitamaan saman ongelman vaikkapa muutamalla yhteydenotolla liittyen osaamiseensa, ja toinen samaa työtä tekevä voi tumpuloida jopa useita päiviä tai viikonkin asian parissa saamatta sitä kunnolla maaliin. Tehokkuus- ja tuottavuusero on huima, kuin yö ja päivä. Tämä on myös todellisuutta. Käytännössä toinen tekee tulosta ja toinen ”tappiota”. Ja sitten joku on sitä mieltä, että kaikille samassa tehtävässä tulisi maksaa sama palkka!
Isännöitsijäesimerkissä ammattilaiselta vaaditaan ikään kuin ekonomin, insinöörin, lakimiehen, papin ja psykologin taitoja ja tietoja, minkä lisäksi korostuu taito soveltaa niitä sosiaalisessa kanssakäymisessä, jotta tuloksia saadaan aikaiseksi.
Tämä kaikki huomioiden paikallinen yrityskohtainen sopiminenkin voisi olla nykypäivää. Jos ovat ihmiset työntekijöinä erilaisia, niin ovat yrityksetkin. Samalla mitä todennäköisimmin kehityspanoksetkin suuntautuisivat oikeaan suuntaan, kehitystä eteenpäin vieden.
Covid-19 eli koronaviruspandemia kaikessa haastavuudessaan on merkinnyt myös monenlaisia muutoksia. Isännöinnissä monissa yrityksissä pystyttiin siirtymään tarvittaessa totaalisesti etätöihin. Hybridikokousmalleja on toteutettu ja kehitetään edelleen. Maailma muuttuu.
****
Tänä populismin aikakautena, jota elämme, on tärkeää muistaa asioiden suhteellisuus, niin työaikakysymyksissä kuin vaikkapa ilmastonmuutoksessa ja kiertotaloudessa. Luin kesällä Maailman ilmatieteenjärjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen kirjan ”Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin”, jolloin järjen äänen merkitys vain korostui.
Suomen valtion kuluvan vuoden 2021 talousarvio on 65 miljardin euron suuruinen ja samalla lähes 12 miljardia alijäämäinen. Kun sitä verrataan siihen, että Afganistanin sodan arvioitu taloudellinen hinta Yhdysvalloille vuosina 2001–2021 on ollut 2 260 miljardia dollaria, tulisi ymmärtää samalla asioihin ja suhteisiin liittyvät erilaiset painoarvot.
Sama koskee työaikakysymyksiä, maamme kilpailukykyä, hyvinvointivaltiota ja sen rahoitusta.
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään