Asuminen on ihmeellinen laji. Silloin kun kaikki menee hyvin, ei tarvita lakimiehiä eikä edes teknistä asiantuntemusta. Lainsäädäntö on taustalla, käytäntö ohjaa toimintaa. Ja hyvä niin.
Huoneiston märkätiloihin kulminoituu monta asiaa. Samaan aikaan ollaan yksityisellä alueella, mutta ongelmat ovat aina yhteisiä. Vastuunjako asunto-osakeyhtiölainsäädännössä on kuitenkin selkeä. Taloyhtiö vastaa rakenteista, eristeistä, putkista, wc-istuimista ja hanoista, ellei yhtiöjärjestyksessä muuta ole määrätty.
Yllättävän monessa yhtiössä on kuitenkin vallalla se käsitys, että osakkaan tulee itse huolehtia kylpyhuoneen ja wc-tilojen korjaamisesta ja kunnossapidosta. Ja toki on niin, että monesti osakkeenomistaja haluaakin omaehtoisesti ja oman aikataulunsa mukaan kunnostaa kylpyhuoneensa.
Onkin erotettava toisistaan aito korjaustarve ja asumisviihtyvyyden parantaminen. Jos osakas tekee tai teettää oma-aloitteisen kylppäriremontin, ei hän voi tutkia vastuunajakotaulukkoa ja laskuttaa yhtiötä sen kunnossapitovastuulle kuuluvista asioista. Kustannusvastuu niin vesieristeistä, kalusteista ja pinnoitteista on remonttihankkeeseen ryhtyvällä. Monessa yhtiössä tällaisia remonttihankkeita tuetaan osallistumalla vesieritysmateriaalien ja/tai niihin liittyvän työn kustannuksiin.
Kokonaan toinen asia sitten on se, jos osakkaan remontin kesken havaitaankin, että rakenteissa on aikaisemmin syntynyt kosteusvaurio tai muu vika. Tällöin hanke muuttuukin yhtiön vastuulle kuuluvaksi ja sen on otettava tilanne hallintaan. Tällaiset tilanteet hyvin ymmärrettävästi ärsyttävät taloyhtiöitä ja muita osakkeenomistajia, sillä korjauskustannukset ovat usein mittavia ja täysin ennakoimattomia. Tällöin taloyhtiön pitäisi muistaa miettiä omaa vastuutaan. Olisiko kokonaisvaltainen kylpyhuoneiden saneeraushanke sittenkin aloittaa aikaisemmin. Kylpyhuoneiden elinkaari kun on tuntuvasti lyhyempi kuin vaikkapa vesi- ja viemärijärjestelmien.
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään