Koronavirus eli Covid-19-pandemia on joulukuussa 2019 Kiinassa Wuhanin kaupungissa alkanut yleisvaarallinen tartuntatauti, jonka maailman terveysjärjestö WHO julisti pandemiaksi 11. maaliskuuta 2020. Suomen hallitus totesi 13.3.2020 yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi ja päätyi ottamaan käyttöön valmiuslain. Itse saavuin Suomeen 16.3.2020 lähes kuukauden pituiselta matkalta Singaporeen, Uuteen-Seelantiin ja Japaniin, suoraan keskelle Suomessa ja Euroopassa etenevää pandemiaa, vapaaehtoiseen karanteeniin.
Covid-19 on edelleen keskuudessamme, ja edellä mainituista päivistä on pian kulunut jo kaksi vuotta. Toivomme parempaa jo lähitulevaisuudessa. Entä jos katsomme kahta takana olevaa vuotta ja kysymme, miten korona on vaikuttanut kiinteistöalaan.
Kun kasvokkain tapahtuvat tapaamiset neuvottelupalavereista hallitus- ja yhtiökokouksiin, samoin kuin kaikki erilaiset tilaisuudet ja kokoontumiset, matkustaminen, joutuivat pannaan, merkitsi tämä valtaisaa digiloikkaa. Se on koskenut koko yhteiskuntaa, mutta samalla vahvasti kiinteistöalaa ja isännöintiä sen sisällä.
Ne, joilla jo muista tulevaisuuden syistä oli rakennettu digitaalista tekniikkaa ja sen hyväksikäyttöä, saivat startin etunojassa. Itsekin omassa työympäristössäni ihmettelin pientä ylpeyttä tuntien, miten oma nuori asiantuntijasukupolvemme oli jo aikaisemmin jatkuvasti kehittänyt digitaalitekniikan valmiuksiamme. Nyt nuo asiat ikään kuin realisoituivat. Asiakasrajapinnassa puolin ja toisin digiloikkaan oli myös pakko lähteä mukaan. Tämä ei koskenut vain isännöintiin liittyviä välttämättömiä asioita, vaan samalla koko yhteiskunnan toimintoja. Muuten olisi jäänyt paikalleen, eli taantunut.
Pandemian jälkeen (uskon siis positiivisesti, että sekin aika on koittamassa) ei ole enää paluuta entiseen. Olisiko tuota digiloikkaa syntynyt ilman pandemiaa ja sen aiheuttamaa pakkoa? Vastaus on ilmiselvä ei. Tämä kuvaa ihmisluonnetta. Tätä kautta voidaan muistaa vanha sanonta, että kolikolla on aina kaksi puolta. Kun ikävä asia, tässä tapauksessa pandemia, edustaa kolikon yhtä puolta, vääjäämättä kolikolla on myös toinen puoli. Sen osalta meidän pitäisi aina muistaa kysyä itseltämme: voimmeko oppia mitään tuolla toisella puolella toisesta ikävästä puolesta?
Digiloikan lisäksi lääketiede on kehittynyt ja kehittyy, terveydenhuolto saa paljon uutta kokemusta, hygieniaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Meillä on ollut entistä enemmän aikaa miettiä, mikä elämässä on tärkeää. Sosiaalisten suhteidemme tärkeys on saanut valaistustaan. Luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Toivottavaa olisi, että valtioiden johdossa ymmärrettäisiin, miten tärkeätä tällaisen pandemian aikana on globaali yhteistyö. Pandemia ei katso valtioiden rajoja. EU loppujen lopuksi viitekehyksenämme on toiminut pandemiassa varsin hyvin, ja yhteistyö on koko ajan kehittynyt.
Covid-19 ja sen vaikutus maailman, Euroopan ja Suomen talouteen on oma tulevaisuutensa. Rahan arvo, inflaatio, korko, elvytyksen jälkeiset velat. Mitä tämä kaikki merkitsee? Jos verkkokauppa digitaaliloikan jälkeen edelleen kasvaa, mitä se vaikuttaa liiketilojen tarpeeseen, ja tätä kautta kiinteistösijoittamiseen? Onko etätyö tullut jäädäkseen ja missä muodossa? Sillä on suuri vaikutus työyhteisöihin ja johtamiseen, myös toimitilojen tarpeeseen. Millainen tulee olemaan työmatkustamisen mullistus pandemian jälkeen? Kysymyksiä voisi jatkaa lähes loputtomiin. Olennaista olisi myös osata löytää sellaisia vastauksia, jotka siivittäisivät parempaa tulevaisuutta – samalla kun ilmastonmuutoskin on osa elämäämme.
Mitä tulee koronaviruspandemiaan, kyllä siitäkin selvitään. Hinta on tietysti kova joka tapauksessa. Mitattiin sitä sitten inhimillisessä elämässä tai rahassa.
Muistetaan samalla, että kolikolla on aina kaksi puolta.
Haluatko kommentoida blogia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään