40-vuotias Vuoden Isännöitsijä Klubi

Ensimmäinen Vuoden isännöitsijä on Suomessa valittu vuonna 1982 ja hän on Pär Björnström Porvoosta. Vuoden Isännöitsijä Klubi ry (VIK) on perustettu hänen vuonna 1987 tekemän aloitteen pohjalta. Ensimmäinen vuosikokous pidettiin seuraavana vuonna 1988 Marina Congress Centerissä Helsingissä pidettyjen Isännöitsijäpäivien yhteydessä.

Klubin tarkoituksena on toimia Vuoden isännöitsijäksi nimettyjen henkilöiden yhdyssiteenä, sekä ylläpitää ja edistää ammattimaisen isännöinnin arvostusta. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää alan koulutusta ja kursseja, sekä virkistys- ja harrastustoimintaa. Lisäksi yhdistys voi halutessaan harjoittaa julkaisutoimintaa.

Vuoden isännöitsijän nimitykset jatkuivat: Pentti Laitinen (1983), Ritva Siltanen (1984), Veikko Vermilä (1985), Timo Multanen (1986) eli tämän blogin kirjoittaja. Nimitykset ovat jatkuneet vuosittain ja Vuoden isännöitsijä 2021 on Terhi Jokinen Oulusta. Vuoden 2022 isännöitsijä nimitetään Isännöintipäivillä piakkoin eli 21.9.

Omalta osaltani muistelen että vastaanotin huomionosoitukseni Isännöitsijäliiton 20-vuotisjuhlaliittokokouksessa Helsingissä Kalastajatorpalla silloiselta Helsingin apulaiskaupunginjohtajalta Erkki Tuomiojalta.

Tänä vuonna VIK-päivät, perinteisesti avec, järjestettiin 17. – 19.8. Lappeenrannassa, kotikaupungissani, joka merkitsi minultakin aktiivista panosta tapahtumaan. Iltaristeily Saimaan kanavalla ja saaristossa, päivä LUT-yliopistolla maailman energiamurroksen ja strategian, sekä keksintöjen parissa, kaupungin kiertoajelu tietoiskuineen historiasta nykypäivään, juhlaillallinen ja VIK golf olivat ohjelmassa. Samoin ajatusten ja kuulumisten vaihtaminen, sosiaalinen elämä hyvässä muodossaan.

Tapahtuma sai minut kaivamaan työhuoneeni kirjahyllyn kätköistä Vuoden Isännöitsijä -palkinto 30 vuotta -vihkosen, joka valmistui vuonna 2012, esitellen Vuoden isännöitsijät vuosimallia 1982 – 2012.

Juhlaillallisen puheessani elossa ja paikalla olevana ”VIK-virkaiältäni” vanhimpana Vuoden isännöitsijänä saatoin todeta että ”vuodet vierivät” ja olin alle kolmekymppinen nuorukainen kun vastaanotin nimitykseni.

Lainasin myös mainittuun julkaisuun ”Isännöinnistä ammatiksi” alkusanat kirjoittanutta Pertti Nurmista: ”On sanottu, että kaksi ihmisen elämän tärkeintä ratkaisua ovat puolison valinta ja ammatin valinta – molemmat ratkaisee sattuma.” Pertti myös kirjoittaa mitä se hänen kohdallaan on merkinnyt. Itse asiassa en varmastikaan ole ainoa toinen samanlaisen elämäntaipaleen läpikäynyt, jos on uskominen puheeseeni saamiini kommentteihin.

Kun ammatti-isännöitsijän tehtävään ei ollut koulutusta, oli tyypillistä että siihen pikemminkin ajauduttiin kuin hakeuduttiin, kuten Pertti kirjoittaa, jatkaen että hän itse vastasi aikanaan Haka-nimisen grynderin kohteiden rakennusaikaisesta hallinnosta. Ajalle oli tunnusomaista, että Hakan perustamien huolto- ja lämpöyhtiöiden isännöitsijöiksi nimitettiin SDP:n tai ay-liikkeen toimitsijoita, kun taas Saton taholta tehtävissä toimivat pääasiallisesti varhain eläköityneet aktiiviupseerit. Molemmat olivat vielä 1970-luvulla valtaosin sodan kokeneita miehiä, eikä taustojen erilaisuudesta koitunut ongelmia edes yhteisissä iltatilaisuuksissa. Naisia ei tuon ajan isännöitsijäkunnasta ollut jäänyt mieleen.

Tuossa mainitsemassani julkaisussa vuosien 1982-2012 Vuoden isännöitsijöiden osalta kerrotaan kunkin valinnan keskeiset perustelut, jonka lisäksi kukin on päässyt kertomaan mitä valinta omakohtaisesti merkitsi, mitä valitulle kuului vuonna 2012 ja mitkä ovat kyseisellä hetkellä toimialan kiinnostavat aiheet.

Vuoden Isännöitsijä Klubin elokuun Lappeenrannan tapaaminen merkitsi 40 vuoden täyttymistä, ja nostin puheessani esille aikaisemman 30 vuoden julkaisun täydentämistä 40-vuotisjulkaisuksi. Lisäksi saatoin mielihyvällä yhtyä ajatukseen uuden nuoren sukupolven Vuoden isännöitsijöitä mukaan saamiseen Klubin toimintaan. Eri ikäryhmät, eri sukupuolet, erilaiset näkö- ja tulokulmat, ne voisivat rikastuttaa isännöintialaa johon VIK ry voisi tuoda aikaisempaa merkittävämmän kehitys- ja näkemyspanoksensa.

Näinä haasteellisina Covid-19 ja Ukrainan sodan aikoina, seurauksena nyt Euroopassa vellova energiakriisi, voitaisiin vuosien 1973-1974 ja 1979-1980 energiakriisien läpikäymien Vuoden isännöitsijöiden kokemuksia benchmarkata nyt elettävään tilanteeseen. Kokemus ja ennakkoluulottomuus sopivasti yhdistettyinä voivat olla hyvä tulevaisuus.

Vuoden Isännöitsijä Klubi on 40-vuotisuudellaan luonut itsestään elävän tradition, jolle kannattaa antaa jo itsessään oma arvonsa, ja pitää siitä kiinni, tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti suunnaten.