Kiinteistön turvallisuus on monen tekijän summa

Parin viime vuoden aikana on sattunut yllättäviä onnettomuuksia: kerrostalon parvekekaide on pettänyt, palo on levinnyt salamannopeasti monen kerroksen ohi parvekkeelta katolle ja ulkoverhous on irronnut kiinnityksistään. Koko kiinteistöala on näistä jossain määrin hämmentynyt. Miten näin on päässyt käymään, ja mitä muita riskejä meillä vielä on piilossa odottamassa onnettomuutta?

Kiinteistön kunto ja turvallisuus alkavat muotoutua jo suunnittelupöydällä. Siis käytännössä silloin, kun arkkitehti sekä rakenne-, sähkö-, LVI- ja rakennusautomaation suunnittelijat laativat suunnitelmansa rakennettavasta talosta tai peruskorjauksen tekemisestä. Seuraava tärkeä vaihe on työmaavaihe, jossa pitäisi rakentaa prikulleen suunnitelmien ja hyvän rakentamistavan mukaisesti ja suunnitelluista materiaaleista. Kolmas, yhtä olennainen vaihe on asumisen aikainen oikea käyttö ja kunnon seuranta.

Asunto-osakeyhtiölain mukaan yhtiö vastaa kunnossapidosta siltä osin kuin se ei kuulu osakkeenomistajalle. Yhtiön on pidettävä kunnossa osakehuoneistojen rakenteet, eristeet ja ikkunat. Yhtiö on lisäksi velvollinen pitämään kunnossa lämmitys-, sähkö-, tiedonsiirto-, kaasu-, vesi-, viemäri-, ilmanvaihto- ja muut sen kaltaiset perusjärjestelmät.

Uudiskohteissa ja peruskorjaushankkeen jälkeen urakoitsija vastaa takuuaikaisista korjauksista, mutta takuuaikanakin taloyhtiön johto on aina ensisijaisesti vastuussa kiinteistön kunnosta ja sen seurannasta.

Mitä taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä voivat tehdä turvallisuuden eteen?

Kunnon ja turvallisuuden seurannan välineitä ovat esimerkiksi säännölliset kiinteistökatselmukset, ajantasaiset kuntoarviot ja tarpeen mukaan tehtävät tiettyyn rakennusosaan kohdennetut kuntotutkimukset. Asumisen arjessa näitä täydentävät vielä asukkaiden, hallituksen jäsenten, isännöitsijän ja huoltohenkilöiden havainnot. Hallitus ja isännöitsijä ovat velvoitettuja huolelliseen toimintaan, ja sen vuoksi myös kiinteistön turvallisuuden jatkuva seuranta on tärkeää kaikilla edellä mainituilla keinoilla. Jos puutteita ilmenee, toimenpiteisiin on ryhdyttävä viivytyksittä.

Näkymättömissä olevia riskejä on hankala tunnistaa. Siksi myös muiden tekemät yleiset havainnot ovat merkityksellisiä. Korjaushankkeista ja onnettomuuksista saadaan usein tärkeitä vinkkejä muiden kiinteistöjen turvallisuuden parantamiseen. Niistä saadun tiedon levittäminen on todella tärkeää. Tästä esimerkkinä toimivat onnettomuuksien kautta esiin tulleet parvekekaiteiden riskirakenteet ja -materiaalit.

Nyt tiedetään, että 1950–1970-luvuilla paljon käytetyt kuitusementtilevyt voivat olla hauraita ja toisaalta 2000-luvulla yleistyneiden lasikaiteiden kiinnityksissä on paljon ongelmia. Niidenkin osalta on havaittu, että ongelmien juurisyynä voivat olla virheet kaikissa turvallisuuden osatekijöissä jo suunnittelusta lähtien. Turvallisuuden eteen on vielä paljon työtä tehtävänä parvekkeidenkin osalta, mutta tekemättä jättäminen ei ole vaihtoehto, ei parvekkeissa eikä muissakaan turvallisuuteen vaikuttavissa rakenteissa.