Isännöinti uusien arvovalintojen keskellä

Isännöintitoimialalle on hyväksytty hyvän hallinnon periaatteet ja uudet eettiset ohjeistukset toimialan keskeisten liittojen toimesta. Näiden tavoitteiden saaminen arkitoimintaan edellyttää asunto-osakeyhtiöiden hallinnon päätöksiä niihin sitoutumisesta ja niiden mukaisen toiminnan edellyttämistä isännöinniltä.

Valtaosalle isännöintiyrityksistä ohjeistukset tulevat edellyttämään suuria muutoksia arjen toimintaan. Isännöinnissä hoidetaan asiakkaan omaisuutta ja varoja useimmiten työsuhteessa isännöintiyritykseen olevien eri osaajien toimesta. Isännöinti ei ole mitään yhden miehen tai naisen show’ta vaan aidosti vaativaa poikkitieteellistä organisaatio-osaamista, jossa työskentelee monenlaisia osaajia eri tehtävissä. Heiltä kaikilta on edellytettävä yhtenäistä toimintaa, mihin isännöintiyritysten omistajien on luotava asialliset toimintaedellytykset.

Kummalle työntekijä kumartaa, palkanmaksajalleen vai asiakasyhtiölleen – vai pitäisikö kysyä, kummalle pyllistää, kuinka näkyvästi ja kuinka usein? Tästä ei aiemmin ole juuri ongelmaa syntynyt, kun isännöintiyritysten taloudelliset tulokset ovat pysyneet varsin maltillisina muihin toimialoihin nähden.

Tilanne on muuttunut isännöinnin keskittymisen ja ulkomaisten sijoittajien tulon myötä, kun tulostavoitteena on saada muutamassa vuodessa sijoitus pois korkojen kera – tämän maksajaksi joutuvat asunto- ja kiinteistöyhtiöt tahtomattaan.

Uusien isäntien kovat tulostavoitteet ovat monissa yrityksissä johtaneet nopeaan ylityöllistetyn henkilöstön katoon ja sen myötä nopeasti kiihtyvään asiakaskatoon. Aiemmin asioista perillä olleet ammattiosaajat eivät hyväksy muutettua yrityskulttuuria ja kohtuuttomia tulostavoitteita, vaan siirtyvät toisten työnantajien leipiin; sehän on helppoa työvoimapulasta kärsivällä toimialalla. Vapautuneet työpaikat täytetään alanvaihtajilla, joista tuskin yksi kymmenestä sopeutuu alalle pysyvästi.

Yksittäisissä asuntoyhtiöissä tilanne saattaa olla muutamassa kuukaudessa se, että yhtiön sisäinen harmonia, taloudellisuus ja arjen asioiden sujuva hoitaminen ovat kaaoksessa. Ei liene epäselvää, että pystyykö isännöintiyritys hyvään ja joustavaan asiakaspalveluun henkilöstön vaihtuessa ja suuren osan hiljaisesta tiedosta kadotessa lähtijöiden mukana tietojärjestelmistä huolimatta.

Hallitusten vastuu näissä tilanteissa kasvaa merkittävästi ja nyt tarvitaan lisää ammattimaista otetta. Asioiden hoitoa helpottaa, mikäli käytössä on ollut pitkän aikavälin strategia ja selkeät omaisuudenhoidon tavoitteet toimenpidesuunnitelmineen.

Isännöintiä valittaessa päähuomio tuleekin panna ajatellun isännöintiyrityksen toimintaedellytyksiin, sen eettisiin periaatteisiin ja taloudellisen tuloksen malttiin. Henkilöisännöitsijän osaaminen ja rooli ovat aina olleet tärkeitä, mutta hänen työnantajansa tarjoamat asialliset toimintaedellytykset ja moraalin taso ovat vielä monin verroin tärkeämpiä.