Hollantilaisen segregaatiotutkija Maarten Van Hamin mukaan segregaatio eli eriytyminen lisääntyy Helsingissä. Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa tarkastellaan Helsingin asemaa eurooppalaisessa segregaatiokehityksessä.
Van Haam ja virolainen Tiit Tammaru esittelivät Helsingissä alkuviikolla maailmanlaajuista kiinnostusta herättänyttä tutkimustaan kahdentoista eurooppalaisen pääkaupungin segregaatiokehityksestä.
Tutkimus koskee vuosien 2001 ja 2011 välistä ajanjaksoa. Tällä aikavälillä saadut tulokset ovat synkkiä; asuinalueiden eriytyminen on voimakasta ja koskettaa Amsterdamia lukuun ottamatta kaikkia tutkimuskaupunkeja. Amsterdaminkin vähentynyt eriytyminen nähdään päättyvän noin kymmenen vuoden kuluessa, Tammaru sanoo.
Helsinki ei kuulunut tutkimuskaupunkien joukkoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen on laskenut Helsingin aseman sijoitettuna tutkimuskaupunkien rinnalle. Erilaistumisindeksin mukaan Helsingissä 29 prosentin suuri- tai pienituloisista pitäisi muuttaa toiselle postinumeroalueelle, jotta tuloryhmät jakautuisivat samaan tapaan pääkaupunkiseudun asuinalueille.
Van Hamin mukaan segregaatio olisi Helsingissäkin havaittua voimakkaampaa, jos vertailu tehtäisiin postinumeroalueiden sijaan pienemmässä mittakaavassa. Esimerkiksi kaupungin vuokratalojen hallitseman Jakomäen postinumeroalueen jakaumaa pehmentää se, että siellä sijaitsee myös Alppikylä, jossa asuu huomattavasti paremmin toimeentulevia ihmisiä.
Helsinki on silti yhä yksi Euroopan vähiten eriytyneistä pääkaupungeista. Samoilla asuinalueilla asuu sekä rikkaita että köyhiä; vuokra-asuntojen, asumisoikeusasuntojen ja omistusasuntojen suhde on tasaisempi.
THL on aloittamassa yhdessä professori Van Hamin kanssa Helsingin, Tampereen ja Turun segregaatiokehitystä koskevaa tutkimusta.
Segregaatiota lisääviä tekijöitä ovat Van Hamin ja Tammarun mukaan halpoihin vuokra-asuntoihin keskittyneet alueet, asuntomarkkinoiden markkinavetoisuuden lisääntyminen ja maahanmuuttajien määrän kasvu.
Tarvitaan julkisen vallan ohjausta, jotta markkinat ohjaisivat samoille asuinalueille erilaisten hallintamuotojen asuntoja. Suurin syy eriytymiseen ovat kuitenkin tuloerot, Tammaru sanoo. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on tällä hetkellä suurimassa osassa OECD-maita suurempi kuin 30 vuoteen.
Asuntojen hinnat kääntyvät varovaiseen nousuun tänä vuonna, ja myös vuokrat nousevat yhä maltillisesti, ilmenee PTT:n asuntomarkkinaennusteesta. Asuntojen hinnannousun ajureina ovat laskevat korot, reaalitulojen kasvu ja suurten kaupunkien väestönkasvu.
Vuokralla asuvien asuntokuntien määrä ylitti miljoonan rajan vuonna 2023, kertoo Tilastokeskus. Samalla asuntokuntien määrä lisääntyi, kun yksin asuminen lisääntyi. Omistusasuminen on silti edelleen yleisin asumismuoto Suomessa.
Liiketiloja taloyhtiön kivijalassa on perinteisesti pidetty arvossa niiden muita osakkaita suuremman vastikekertoimen vuoksi. Yritysten maksuvaikeuksien lisäännyttyä monet taloyhtiöt ovat visaisen pulman äärellä – mikä neuvoksi, etteivät tyhjilleen jääneet neliöt kaadu omaan syliin?
Uuden komission myötä asuminen nousee EU:ssa tärkeäksi puheenaiheeksi seuraavien viiden vuoden aikana. Näin uskoo eurooppalaisten kiinteistönomistajien etujärjestön UIPIn pääsihteeri Emmanuelle Causse, joka vieraili Suomessa syyskuussa.
Haluatko kommentoida artikkelia? Luo tunnus ja kirjaudu sisään.
Luo tunnus Kirjaudu sisään