Muista paloturvallisuus takan lämmityksessä

Takkojen lämmityksessä on tärkeää huomioida paloturvallisuus, muistuttaa Nuohousalan Keskusliitto. Lakisääteisesti tulisijat on nuohottava vakituisesti asutuissa kiinteistöissä vähintään vuoden välein ja vapaa-ajan asunnoissa vähintään kolmen vuoden välein.

Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja hormi tulee nuohota ja paloturvallisuus varmistaa ennen käyttöönottoa.

Nuohouksia tilataan usein syksyllä, jolloin nuohoojien työjonot ovat pitkiä ja palvelua voi joutua odottamaan pitkään. Siksi nuohouksen tilaaminen kannattaa ajoittaa talveen.

– Nuohous keskellä lämmityskautta parantaa tulisijan energiatehokkuutta. Lisäksi talvella tehty huolto takaa sen, että olet valmiina jälleen seuraavaan lämmityskauteen, toteaa liiton toimitusjohtaja Hannu Murtokare.

Nuohoamaton tulisija polttaa puita heikommin, varaa huonommin lämpöä ja tuottaa päästöjä enemmän. Myös nokipalojen riski kasvaa, jos hormiin jäänyttä palamisjätettä ei puhdisteta säännöllisesti pois.

– Nokipalossa hormin lämpötila nousee rajusti, mikä voi johtaa piipun rakenteiden vaurioihin ja sitä kautta palon pääsyyn rakennuksen rakenteisiin.

Polta puita oikein

Kylmillään olleen tulisijan lämmittäminen tulee aloittaa varovasti ja maltilla, ja poltettavien puiden tulee olla kuivia. Tällöin palamistapahtuma on mahdollisimman energiatehokas eikä tuota tarpeettomia päästöjä.

Polttopuut kannattaa tuoda sisälle 1–2 päivää aiemmin, jotta ylimääräinen kosteus ehtii hävitä. Puita ei kuitenkaan suositella säilytettävän asuinrakennuksen sisällä enempää kuin puoli kuutiota, ellei puita säilytetä erillisessä osastoidussa tilassa.

Polttopuut sytytetään tulisijassa päältä, jos ei muuta ohjeisteta. Lämmityskerran aikana poltetaan noin 2–3 pesällistä, eikä yhteen pesälliseen saa laittaa enempää puita kuin puolet pesän koosta. Puita lisätään ylimääräisen nokeentumisen välttämiseksi vasta, kun edelliset ovat palaneet.

Ylilämmitys voi aiheuttaa vaaratilanteita

Jos tulisijaa lämmitetään liikaa ja liian pitkään, vaarana on savukaasujen ylikuumeneminen. Tällöin piipun ulkokuori saattaa muuttua niin kuumaksi, että se voi sytyttää esimerkiksi lähellä olevia kattotuolirakenteita palamaan.

Jos rakennuksen yläpohjaan lisätään eristyksiä, on huomioitava eri piipputyyppeihin liittyvät säädösten mukaiset läpivientiratkaisut niin, että ne säilyvät paloturvallisina myös eristystöiden jälkeen.

Puu tarvitsee palamiseen myös ilmaa. Perinteisissä arinallisissa tulisijoissa tulipesän alta syötettävällä ensiöilmalla säädetään palamisnopeutta ja tehoa sekä kaasutetaan polttoainetta. Luukuissa olevien reikien kautta saatavalla toisioilmalla edistetään näiden kaasujen palamista. Jos kaasutus on liian voimakasta, toisioilma ei riitä hyvään palamiseen.

Hiillosvaiheessa häkää muodostuu niin kauan kuin tulipesässä on kytevää hiillosta. Mikäli sulkupelti suljetaan liian aikaisin, häkäkaasua voi joutua sisäilmaan ja aiheuttaa häkämyrkytyksen.

Palamisesta jäljelle jäänyt tuhka tulisi sijoittaa kannelliseen ja palamattomaan astiaan ja viedä riittävän pitkälle rakennuksesta. Tuhkalaatikko on tärkeää tyhjentää säännöllisesti, jotta paloilman reitit eivät muutu täynnä olevan tuhkalaatikon vuoksi.