Suomalainen rakentaminen on rikki – kuka korjaa?

Asuntorakentamisessa on tullut ilmi runsaasti vakavia rakentamisen virheitä. Nämä eivät ole enää pelkkiä kosmeettisia puutteita, vaan virheitä, jotka vaarantavat asukkaiden terveyden ja turvallisuuden.

Julkisuuteen on noussut muun muassa parvekekaiteet, jotka eivät kestä – ihmisiä on jo pudonnut kuolemaansa näiden virheiden seurauksena. Palokatkoja jätetään tekemättä, mikä tulipalossa laajentaa vahinkoja, kasvattaa aineellisia menetyksiä ja nostaa merkittävästi menehtymisriskiä. Julkisivut eivät kestä edes kymmentä vuotta, kylpyhuone-elementeissä on systemaattisia rakennusvirheitä ja rakenteet ruostuvat jo muutamassa vuodessa.

Miten rakentamisen laatu voi olla näin heikkoa? Selityksiksi on tarjottu kiirettä, ulkomaista työvoimaa ja modernien rakenteiden monimutkaisuutta. Nämä voivat olla osasyitä. Suurimmat syyt löytyvät kuitenkin välinpitämättömyydestä ja sisäsiittoisesta rakennusalasta, jossa rakennusliikkeet nauttivat lain antamasta suojasta rakennusvirheisiin nähden.

Julkisuuteen tulleita vakavia virheitä ei tutkita kunnolla, vaan viranomaiset laativat vaatimuksen taloyhtiölle, jonka vastuulle on jäänyt rakennusvirhe ja turvallisuudesta huolehtiminen. Erityisen järkyttävää on rakennusliikkeiden suhtautuminen reklamaatioihin: virheitä ei haluta korjata. Taloyhtiöt joutuvat selvittämään asioita toistuvasti asiantuntijoiden avulla ja yrittämään saada vastuullista tahoa kiinni – usein turhaan. Kun virheen tekijä kieltäytyy korjaamasta tai kustantamasta korjauksia, taloyhtiö joutuu turvallisuussyistä tekemään korjaukset omalla kustannuksellaan ja viemään riidan oikeuteen. Vaikka virheet vaarantaisivat terveyttä ja turvallisuutta, viranomaisetkaan eivät kiinnostu – hehän ovat jo leimanneet rakennuksen turvalliseksi rakentajalta saatujen dokumenttien pohjalta.

EU on tuonut lainsäädäntöön vaatimuksia, joissa ei ole aina järkeä. Ne palvelevat lähinnä ilmastopolitiikkaa, nostavat rakentamisen hintaa ja vaikeuttavat järkevää toteuttamista. Rakennusteollisuuden etujärjestöt ajavat lähinnä EU-sääntöjen sisäänajoa sekä vihreää siirtymää, vähähiilisyyttä ja biodiversiteettiä. Näillä ei edistetä heidän käyttämäänsä mottoaan: ”Maa, jota rakennetaan hyvin, voi hyvin”.

Mielestäni tästä oravanpyörästä päästäisiin järkevämmälle tasolle muuttamalla rakentamislakia. Rakennusvalvonnan toimivaltaa tulisi lisätä suoraan rakentajaa kohtaan muuttamalla pykäliä siten, että jos virhe on syntynyt rakentamisvaiheessa ja se vaarantaa terveellisyyttä tai turvallisuutta, viranomainen voisi määrätä korjauksen myös alkuperäiselle rakentamishankkeeseen ryhtyneelle, pääurakoitsijalle tai muulle vastuulliselle taholle – joko yhdessä omistajan kanssa tai ensisijaisesti heille.

Rakennusvirheille voisi myös olla pakollinen rakennusvirhevakuutus, josta virheen kustannukset korvattaisiin. Vakuutuksen voisivat jo ilman lainsäädäntöä ottaa vapaaehtoisesti ne yritykset, jotka mainostavat itseään hyvinä rakentajina lisänä ja ylimääräisenä vakuutena sekä todisteena siitä, että he ovat sanansa mittaisia. Myös 10-vuotisvirhevastuun edellytyksiä tulisi täsmentää siten, että toistuvat tai selvästi määräysten vastaiset virheet katsottaisiin automaattisesti riittäviksi virheiksi.

Miksipä ei olisi myös erillistä rakentamisriitalautakuntaa samoin kuin kuluttajariidoissa on? Riidoissa päästäisiin sovintoon ilman jatkuvaa eipäs-juupas-väittelyä.

Luotettavuus olisi tärkeää kansallisesti merkittävälle alalle, jonka tulisi luoda työpaikkoja ja hyvää asumista – ei ongelmia, ylimääräisiä kustannuksia ja harmia uudisasunnon ostajille. ”Hyvin rakennettu maa voi hyvin – mutta nykyisellä tavalla rakennettu maa ei.”