Ikkunat uusiksi, mutta ei ilman ongelmia

Taloyhtiöömme tehdään parhaillaan ikkunaremonttia. Vanhat ikkunat on tätä kirjoitettaessa vaihdettu, ulkopuolen listoitus on vielä käynnissä. Asukkaan kannalta kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä. Pahin kärsijä oli hallituksen puheenjohtaja eli minä.

Aikataulu muuttuu

Perjantaina tilaaja sai aikataulun, missä  kerrottin ikkunoiden vaihtamisen järjestys. Minulla olisi viikko aikaa valmistautua remonttiin. Vaan eipäs ollut, sunnuntaina postiluukusta oli tippunut tieto (ja suojamuovia), että vaihto tapahtuukin jo seuraavana tiistaina. Syyksi ilmeni se, että nosturi ei yllä ylimpään kerrokseen ja järjestys muuttui niin, että aloitetaankin alimmista kerroksista.

Tiistaiksi olin raivannut kotini ja peittänyt tavarat muovilla. Urakoitsija ilmoittaakin iltapäivällä, että emme ehdikään tänään, emmekä huomenna, sopiiko torstai. Ei kai siinä mitään, pakko sopia. En jaksa raivata tavaroita muovin alta, joten istun kaksi päivää lattialla.

”Iloinen” yllätys kotona

Ikkunat on vaihdettu kun torstai-iltana saavun myöhään kotiin. Ensimmäinen havainto oli se, että keittiöradioni on yöpöydälläni ja emännänjatkos keittiössä, vaikka se oli muovien alla olohuoneessa. Toinen huomio oli se, että uretaanit on hieman pursunneet ulos saumasta. Osa suojauksista on ilmavirran tai muun syyn takia tippunut ja puupölyä on mukavasti lipaston päällä. Sahanpuru oli lakaistu nätisti patterin alle kasaan.

Viestitän asiasta valvojalle ja urakoitsijalle. Työnjohtaja kohauttaa olkiaan, kun pyydän selitystä radion käytölle. Heidän miehet eivät kuulemma asukkaiden tavaroihin koske. Valkoisesta radiosta olisi helposti saanut otettua sormenjäljet. Myös radiokanava oli mystisesti vaihtunut ja yöpöydän valaisin oli irrotettu pistokkeesta. Hmm.

Kotiin tullaan ilmoittamatta

Listat olivat jääneet asentamatta torstaina ja minulle oli jätetty lappu, että ne asennetaan perjantaina. Asennusta ei kuitenkaan oltu perjantaina tehty, myös helat oli asentamatta, joten ikkunoita ei saanut auki. Viikonloppu meni kotia siivotessa, mutta asuntoa ei voinut tuulettaa. Totta kai tässä samalla oli tuuletusparvekkeiden takuukorjaus ja kaksi alinta parveketta oli poissa käytöstä, joten ei muuta kuin matot tuulettumaan kolmannen kerroksen parvekkeelle. Siellä törrötti mukavasti naulainen puu, johon melkein astuin.

Maanantai tulin jälleen kerran myöhään illalla kotiin. Oven takana odotti koti täydessä valaistuksessa. Hetken aikaa huhuilin, onko täällä ketään. Ei ollut, mutta listat oli asennettu. Ihan kiva, mutta asiasta olisi voinut ilmoittaa etukäteen. Huokasin taas syvään ja lähetin viestiä urakoitsijalle ja valvojalle.

Miehet pelkäävät sinua

Urakkaan kuului ikkunoiden pesu. Kun olin reilun viikon ajan katsellut erään ikkunavalmistajan isoa tarraa ikkunassani, aloin kysellä pesun perään työmaakokouksessa. Työnjohtajan mukaan miehet eivät uskalla tulla pesemään ikkunoita. Kun se nyt kuitenkin urakkaan kuuluu, niin ikkunat pestään, vastattiin. Ikkunat pestiin sitten saman päivän aikana. Syvä huokaus.

Haluaisitko sinä vieraita ilmoittamatta kotiisi?

Tätä olen urakoitsijalta tiedustellut, mutta en ole saanut vastausta. Asentajienhan pitäisi ymmärtää, että he työskentelevät toisten ihmisten kotona. Tuli mieleen, että mitäköhän muuta kotonani on tehty… Jatkossa ehkä pitää urakkaneuvotteluissa tätäkin asiaa kysyä, että miten kunnioitatte asukkaan yksityisyyttä urakan aikana.

Mervi Ala-Prinkkilä

Kirjoittaja on Suomen Kiinteistölehden verkkotuottaja ja toimittaja, joka toimii taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana Etu-Töölössä Helsingissä. Harrastuksiin kuuluu muun muassa vapaa-ajan asunnon kunnostus, erilaiset luottamustehtävät ja marttailu.

Tilaa uutiskirjeemme

Kiinteistölehden suosittu uutiskirje tuo kiinteistöalan uutiset sinulle!

Tilaa uutiskirje