Suomalaisen elintasosiiven myöhemmät seikkailut

Kun perinteisiin harjakattotaloihin aikoinaan rakennettiin elintasosiipiä, pidettiin tavoiteltavana, että lisuke erottui. Sama periaate on meillä edelleen tyypillinen, uuden on erotuttava vanhasta, näytettävä oman aikansa tuotteelta. Tästä periaatteesta kiinni pitäen, itsestään selvyytenä, meille on syntynyt sekavaa rakennettua ympäristöä, jossa jokainen uusi rakennus on kuitenkin sotien jälkeiseen laatikkorakentamiseen pohjautuvaa kertaustyyliä. Erilaista kuin ennen? Juuri sen verran, että voidaan tunnistaa mikä milloinkin oli muotia – epäsäännöllinen ikkunoiden sijoittelu, kalteva seinäpinta, musta julkisivuväri.

Kuka näitä keksii ja kuka näitä ostaa?

Ennen sotia kauneus, kestävyys ja käytännöllisyys olivat rakentamisen ja arkkitehtuurin tärkeimpiä tavoitteita.

Uusi ja vanha vierekkäin Turun Aurakadulla. Kuva: Marjo Uotila
Uusi ja vanha vierekkäin Turun Aurakadulla. Kuva: Marjo Uotila

Useissa muissa maissa laatikkorakentamisen rinnalla on nykyäänkin kauniiseen, perinteiseen arkkitehtuuriin perustuvaan uudisrakentamiseen erikoistuneita arkkitehtitoimistoja ja rakennusliikkeitä. Myös tonttien kaavoituksesta vastaavat viranomaistahot voivat edellyttää uusilta rakennuksilta sopeutumista kaupungin arvokkaaseen, historialliseen rakennuskantaan.

Esimerkiksi Saksassa on toteutettu useissa kaupungeissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden keskustojen täydennysrakennuksia klassismin tyyliin, nykyaikaisilla rakennusmenetelmillä.  Kun 1960-70 –lukujen rakennuksia puretaan, tilalle halutaan nykyään paremmin aikaa kestäviä ratkaisuja, sekä teknisesti että esteettisesti, jotka luovat eheämpää näkymää. Kaunis julkisivu lisää kiinteistön arvoa ja alueen yleistä viihtyisyyttä. Ainakin muualla tämä on myös kannattavaa liiketoimintaa. Kaikki voittavat.

Rakennuskompleksien tullessa käyttöikänsä päähän, olisi myös Suomessa tulevilla uusilla rakennuksilla mahdollisuus kaunistaa ympäristöään, ilman että tingimme nykyaikajan mukavuuksista.

Mutta rakastammeko elintasosiiven perintöä niin, että emme enää kaipaakaan kaunista rakennettua ympäristöä? Sitä syntyy harvoin vahingossa.

Marjo Uotila0 Posts

Kirjoittaja on perustanut yhden asunto-osakeyhtiön ja läpikäynyt useita arvokohteiden peruskorjaushankkeita. Hän on kiinnostunut kauniista, kestävistä ja käyttökelpoisista rakennuksista ja perehtynyt klassismiin pohjautuviin uudisrakennuksiin erityisesti kulttuurihistoriallisten alueiden täydennysrakentamisessa. Ammatiltaan innovaatiotoiminnan ja kansainvälisten verkostojen rakentamisen konsultti.

0 kommenttia

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti


Käytämme evästeitä, jotta voimme tarjota mahdollisimman hyvän käyttäjäkokemuksen.
Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää