Palikat hukassa ja muita tarinoita rakennusvalvonnasta

Olen vuosien saatossa kuullut monta veret seisauttavaa tarinaa eri kuntien rakennusvalvojien toimista. Kaikkia näitä tarinoita yhdistää jonkinlainen linjattomuus ja sattumanvaraisuus, ikään kuin laki ja ohjeet eivät olisi samat kaikille ja kaikkialla. Jutuissa on luonnollisesti usein mukana henkilökemioiden toimimattomuudesta johtuvaa lisäväriä. Tietyt tarkastajat ja viskaalit jopa tuntuvat nauttivan tällaisesta kyseenalaisesta maineestaan, ja itse ruokkivat sitä. Mene ja tiedä. Mutta uskaltaudunpa tässä silti kertomaan pari omalle kohdalleni sattunutta tapausta.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa

Jokunen vuosi sitten teimme huoneistoremonttia vanhassa kerrostalossa. Kohteen lopputarkastus oli sovittu tietylle kellonlyömälle, ja paikalle saapuikin virallinen valtuuskunta tutkimaan, että kaikki olisi varmasti kunnossa. Kun tarkastaja sitten näki, miten tapetit hohtivat uutuuttaan, hän lausui, ettei väliseinärakenteissa olevan puutavaran CE-merkintöjä voitaisi todentaa, koska seinärakenteet olivat ummessa. Kiusallisen hiljaisuuden päätteeksi rakennusurakoitsija yhtäkkiä muisti, että pihalla olevalta roskalavalta voisi löytyä vielä runkotolppien pätkiä, ja hän reippaana miehenä kävikin sieltä koukkaamassa yhden leimatun kalikan lähempään tarkasteluun. Asunnon omistajan kyynelehtiminen alkoi vasta kun ovi sulkeutui. Siihen asti hän oli pystynyt pitämään tunteensa kurissa.

Niin tai näin, silti väärinpäin

Nykyään monessa kunnassa käytetään rakennuslupa-asioissa sähköistä hakumenettelyä. Tämä onkin mainio asia, koska se vähentää ihmisten aikaa vieviä häirintävierailuja virastossa. Suunnittelijana tietysti tykkään siitä, että lupakuvat voi kätevästi toimittaa pdf-tiedostoina vaaksanpaksuisen paperinipun sijasta.

Sattuipa kerran niin, että lupakuvani tulivat bumerangina takaisin: piirustus kun avautui tarkastajan näytöllä pystysuuntaan vaakasuunnan sijasta. Kun ystävällisesti ehdotin, että hän käyttäisi koneensa nuolinäppäintä tiedoston kääntämiseen, sain vastaukseksi ettei tällaisia kiepsautusmanöövereitä tehdä viran puolesta. Toimitin kyseiset kuvat sitten paperiversioina. Niitä ei kuitenkaan otettu vastaan lainkaan, vaikka mielestäni ojensinkin ne aivan oikein päin.

Oma tupa, oma lupa

Vanhojen omakotitalojen ja mökkien muutostöistä riittäisi tarinoita vaikka ihan kirjaksi asti. Yksi mieleen jääneistä on kesämökki, joka oli juuri vaihtanut omistajaa. Kiinteistöllä olevasta seitsemästä sievästä rakennuksesta kuusi oli tehty ilman rakennuslupia, siispä niiden saneeraus olisi vaatinut astetta järeämmät paperityöt. Tämä homma jäi sitten siihen. Perinteet varmaankin jatkuivat entisellään.

Vastaavanlainen tapaus sattui eräässä 1940-luvun omakotitalossa, jonka kellariin oli edellisten omistajien toimesta rakennettu saunaosasto. Rakennusvalvonnasta saatujen tietojen mukaan talossa ei kuitenkaan ollut edes vesijohtoja, saati sisävessaa. Kaikkiin vuosikymmenten takaisiin muutostöihin olisi pitänyt jälkikäteen hakea luvat ja vastuunkantajat. Tässäkin tapauksessa asiat jäivät sikseen, ja toivotin omistajille hyvää jatkoa ja onnea.

Kysyvä ei tieltä eksy, sanotaan. Tästä voidaan kyllä olla toistakin mieltä.

Susanna Halla0 Posts

Kirjoittaja on sisustusarkkitehti joka rakastaa rakennettua kaupunkiympäristöä, harrastaa triathlonia ja unelmoi vielä joskus asuvansa siellä missä pippuri kasvaa.

1 kommentti

  • Rado Reply

    14.6.2018 at 15:52

    Meillä esim. täällä Mikkelissä on yksi rakennustarkastaja, jonka toiminta on toistuvasti mielivaltaista ja tahallista kiusantekoa. Joudun oman työni puolesta tekemisiin rakentajien kanssa ja en voi kuin toivoa, että heillä riittää voimat ja puhti vielä vaatia virallisia reittejä oikeudenmukaista kohtelua projektiensa päätteeksi.

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti