Mahtuuko ihminen kaupunkiin?

Suomessa erityisesti isommissa kaupungeissa käydään keskustelua kaupunkirakenteen tiivistämisestä ja uudisrakentamisesta.  On tavallista, että ihmiset vastustavat tiivistä kaupunkirakentamista, koska sitä on toteutettu usein huonosti ja rumasti, ottamatta huomioon inhimillistä näkökulmaa.

”Uusia alueita suunniteltaessa pitäisi ottaa vaikutteita niistä vanhoista, historiallisista alueista, joita ihmiset rakastavat, jotta uusistakin voisi tulla yhtä rakastettuja.” Näin neuvoi kansainvälisesti arvostettu kaupunkisuunnittelun professori Larry Beasley käydessään äskettäin Helsingissä.

Beasleyn mukaan kaupunkisuunnittelun keskiössä pitää olla ihmisen ymmärtäminen, ihminen rakennetun ympäristön synnyttämien kokemusten kuluttajana. Hän varoitti hukkaamasta inhimillistä näkökulmaa,  vaikka olisimme innostuneita rakentamisen uusista teknologisista innovaatioista ja trendeistä.

Onnistunut elinympäristö toimii ihmisen identiteetin ankkurina, johon ihminen voi kiinnittyä, kokea kuuluvansa.  Siinä on läsnä paikan henki, muisti ja historia. Onnistuneilla alueilla on diversiteettiä, niillä viihtyvät eri ikäiset, eri taustaiset, eri elämänvaiheissa olevat ihmiset ja niillä on erilaista toimintaa, sekä asuntoja että työpaikkoja.

Tiiviin kaupunkirakenteen ja tehokkaan maankäytön tavoittelu ei automaattisesti luo ihmisille hyvää elinympäristöä.

 

Puu-Käpylää. Kuva: Marjo Uotila
Puu-Käpylää. Kuva: Marjo Uotila

Onko meillä riittävästi halua ja kykyä ymmärtää ja tunnistaa jo suunnitteluvaiheessa, minkälaisella toteutuksella viihtyisyys jää toteutumatta, jotta voisimme välttyä epäviihtyisien alueiden syntymiseltä?

Mistä tämän päivän ja tulevien, uusien rakennettujen ympäristöjen esikuvat otetaan ja toteutuuko niissä inhimillinen näkökulma?

Mitkä meillä Suomessa olisivat sellaisia historiallisia alueita, jotka kelpaisivat viihtyisien uusienkin alueiden malleiksi ja inspiraatioksi?

Toistaiseksi tuntuu siltä, että meillä on suuria vaikeuksia hyväksyä omaa kaunista, historiallista rakennusperintöämme esikuvaksi tämän päivän uusille rakennetuille ympäristöille, vaikka siten edistettäisiin viihtyisien, rakastettujen uusien elinympäristöjen syntymistä.

Marjo Uotila0 Posts

Kirjoittaja on perustanut yhden asunto-osakeyhtiön ja läpikäynyt useita arvokohteiden peruskorjaushankkeita. Hän on kiinnostunut kauniista, kestävistä ja käyttökelpoisista rakennuksista ja perehtynyt klassismiin pohjautuviin uudisrakennuksiin erityisesti kulttuurihistoriallisten alueiden täydennysrakentamisessa. Ammatiltaan innovaatiotoiminnan ja kansainvälisten verkostojen rakentamisen konsultti.

0 kommenttia

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti


Käytämme evästeitä, jotta voimme tarjota mahdollisimman hyvän käyttäjäkokemuksen.
Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää