Korjausrakentamisen hunajapurkilla

Schetelig boksiartyht 14.1.-22.2.2019

Yhdeltä ratkeaa putket, toisella on vedeneristeet prakanneet ja julkisivukin pitäisi pistää kuntoon.

Asuntokanta 1960- ja 1970 -luvuilta on tällä hetkellä korjauksen tarpeessa. Korjausvelasta puhutaan paljon ja tosiasia on se, että sitä velkaa on monessa taloyhtiössä riittämiin. Kiinteistönpito ei ole ollut systemaattista ja korjauksia on siirretty liian pitkälle. Nyt monessa taloyhtiössä on edessä se, että remontteja joudutaan tekemään laajasti, kun paikat ovat ns. rempallaan.

Konsulttia ja korjaustapaa on sitten jos jonkinmoista. Korjausrakentamisen hunajapurkilla käy kuhina ja kaikki haluavat ottaa osansa tästä makeasta. Keksitään uusia nimiä toteutusmalleille ja myydään samaa vanhaa uudessa paketissa maallikoille. Tai sitten keksitään uusia sopimusmalleja, jotta netotaan itse ja saadaan siirrettyä urakoitsijan vastuuta taloyhtiölle.

Stop! Taloyhtiöt tilaajina eivät ole ammattimaisia tilaajia. Kaikki mikä soveltuu isoihin kauppakeskusprojekteihin tai toimitilahankkeisiin, ei sovellu taloyhtiöön. Ei 70 -luvun putkien vieminen vanhoilla paikoilla tai kotelointi rappukäytävään vaadi suuria innovaatioita, eikä kaikella uudella välttämättä saada aikaan kustannussäästöä, vaikka niin väitetäänkin.

Nyt on aika ottaa homma hiukan maltillisemmin. Taloyhtiöiden tulee ymmärtää muutama perusasia – mikä on tekninen toteutustapa, ketkä ovat korjaushankkeen osapuolet, mitä sopimusmallia projektiin käytetään ja miten taloyhtiö päättää näistä asioista yhtiökokouksessa. Oikean tiedon jakaminen on avainasemassa. Sukitusta ja ns. perinteistä remonttia ei voi verrata, koska ne käsittävät eri asioita. Eikä allianssimallin yhteinen tekeminen taloyhtiömaailmassa johda välttämättä tilaajamyönteiseen lopputulokseen.

Alalla on paljon hyviä toimijoita, mutta korjausrakentamisen maine ei ole hyvä, koska alalle pyrkii myös toimijoita, joiden ainoa tarkoitus on katsoa oman viivan alla olevaa tulosta ilman huolta siitä, onko remontti sellainen, jonka taloyhtiö oikeasti tarvitsee.

Mikä avuksi? Antaisin vinkiksi sen, että taloyhtiö hankkii heti alussa asiansa osaavan projektinjohtajan tai rakennuttajakonsultin, jonka tehtävä on haarukoida eri vaihtoehdot ja kertoa avoimesti teknisten toteutustapojen ja urakan sopimusmallien erot ja erityisesti vastuut. Tämän lisäksi nostaisin olennaiseen asemaan taloyhtiön sisäisen päätöksenteon – mitä päätetään, kuka päättää ja kuka maksaa?

Kyseenalaistaa saa ja pitää, kun kyseessä on osakkaiden rahat.

Kirsi Ruutu0 Posts

Kirsi Ruutu on pitkän linjan kiinteistöalan juristi ja hänellä on tällä hetkellä taloyhtiöiden asiantuntijapalveluja tarjoava yritys Kirsi Ruutu Oy. Tämän naisen intohimona ovat vanhat rakennukset ja korjausrakentaminen. Ja kun taloyhtiöistä puhutaan, niin Kirsi kertoo mottonaan olevan ”elä ja anna toisten elää”.

0 kommenttia

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti

Käytämme evästeitä, jotta voimme tarjota mahdollisimman hyvän käyttäjäkokemuksen.
Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää