Kaikista ankanpoikasista ei kuoriudu joutsenia

Aluksi suoraan silmien väliin: tummansävyiset ja harmaat julkisivut ovat useimmiten rumia ja vaikuttavat ikäviltä. Ja ei, tämä ei ole makuasiamielipide vaan väriopin ja psykologian alkeita.

Kuusi- ja vielä seitsemänkymmentälukujenkin muoti-ilmiö olivat kuparilla verhoillut toimitilalootat, jotka patinoituivat ah niin kauniisti melkein mustiksi ja näyttivät muutaman vuoden kuluttua Mordorin suurlähetystöltä. Lisäksi ne olivat äärimmilleen pelkistettyjä laatikoita, joiden rinnalla Alvar Aalto ja Le Corbusierkin vaikuttivat krumeluurien ystäviltä. Kaupunkien keskustoissa, vanhojen talojen välissä ne ovat yksikäsitteisesti ympäristörikoksia.

Siitä muodista päästiin runsaat 30 vuotta sitten. Ei postmoderni lego-ilottelukaan aina tuottanut aivan tasapainoista ympäristöä (kuulostan Mielensäpahoittajalta, tiedän tiedän…). Mutta ainakaan ne talot eivät tee varjostumaa kadulla kulkijan keuhkoon. Mistä ihmeestä on ryöminyt takaisin viehtymys käyttää uusien rakennusten, myös asuintalojen, julkisivuissa väriskaalaa, joka ulottuu suunnilleen taloussuklaan värisestä mustaan?

Aamulehti järjesti syksyllä 2012 Moro-verkkosivuillaan äänestyksen Tampereen rumimmasta talosta. Äänestäjiä kertyi 612, ja ylivoimainen voittaja 112 äänellä oli silloin vastavalmistunut toimistotalo Ratinankaari. Sen väristä on vaikea sanoa, onko se ruskea vai harmaa, mutta ainakaan se ei miellyttänyt äänestäneiden värisilmää.

Helsingin uusilla merellisillä asuinalueilla on tiheään pakattuja kortteleita, joiden talot ovat tummanruskeita. Tiheän rakentamisen itsessään vielä ymmärrän, koska tehdään kantakaupungin jatketta ja tavoitellaan perinteisen umpikorttelin luonnetta. Toteutuksesta voi sitten olla montaa mieltä. Mutta ne värit…jonkinlaisen selityksen olen kuullut, en tosin arkkitehdeiltä itseltään vaan valistuneesti arvanneelta Helsingin rakentamiseen perehtyneeltä. Hän arveli, että tummanruskeilla julkisivuilla koetetaan uusia taloja sopeuttaa vanhojen tiilirakennusten naapureiksi.

Vanhaa tiilipintaa noissa kaupunginosissa tosiaan on. Mutta arkkitehdeille tiedoksi: tii-li ei o-le mus-tan-rus-ke-aa. Tii-li on pu-nais-ta.

Uusien alueiden yksi tavoite on palauttaa Baby Boom kantakaupunkiin. Näillä taloilla sinne saapui Baby Poo.

Suomen Kiinteistölehti järjestää pian avautuvilla uusilla verkkosivuillaan lukijaäänestyksen. Siinä voit kertoa oman näkemyksesi. Älä anna tämän kolumnin vaikuttaa jos olet toista mieltä.

Uusillakin sivuilla on myös mahdollisuus lähettää palautetta ja kommentteja. Jos haluat äänestysklikkauksen lisäksi kertoa ja perustella näkemyksesi, käytä tuota mahdollisuutta!

Jukka Siren0 Posts

Kirjoittaja on Suomen Kiinteistölehden 61-vuotias toimituspäällikkö, jonka harrastuksena keväästä syksyyn on merellä liikkuminen hitaasti kajakilla tai vähän nopeammin 43-vuotiaalla veneellä. Oikean talven koittaessa sitten suksilla tai luistimilla.

1 kommentti

  • Halaa betonia Reply

    22.3.2015 at 21:27

    Kyllä se on “makuasiamielipide”. Ja kyllä te 60-70 lukujen “laatikkovihaajat”, muistatte tuoda näkemyksenne esiin eri valitusforumeilla, niin FB ssa kuin blogeissakin. Muutenkin tuo kaikkitietävä asenne estetiikkaan ja arkkitehtuuriin on outo. Väriä tai ei, makuja on monia.

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti


Käytämme evästeitä, jotta voimme tarjota mahdollisimman hyvän käyttäjäkokemuksen.
Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää