Digi tuli – Digi meni?

Mitä jäi suomalaisille käteen digitaalisuuden paalupaikasta? Suomalainen yhteiskunta ja kotimarkkinat digitalisaation kehityksessä. Puuttuuko digitaalinen pääoma?

too-busy22

Mitä digitalisaatio on?

Digitalisaatio on digitaalisen pääoman kauppaa. Digitaalinen pääoma muodostuu datan omistajuudesta. Digitaaliset järjestelmät mahdollistavat kaupankäynnin ja vaikuttavat datan arvon muodostumiseen. Digitaalinen pääoma on lähinnä aineetonta pääomaa.

Voiko digitalisaatiota ohjata lailla?

Digitaalisaatiota ohjaavien lakien ja asetusten tulee olla visionäärisiä, jottei niistä muodostu kehityksen estettä.

Digitalisaation alku

Kaikki lähtee avoimista järjestelmistä, jotka mahdollistavat digitaalisen tiedon kaupan. Digitaalisen tiedon kauppa perustuu sopimuksiin ja niistä kiinnipitämiseen. Sopimuksia tehdään, jotta vältettäisiin erimielisyyksiä ja lisäisimme ennakoitavuutta yhteistyökumppaneiden kesken. Yhteistyön alussa tehdään merkittävimmät ja keskeisimmät sopimukset, joiden pohjalta liiketoiminnan valta ja tuotto pääsääntöisesti jaetaan. Sopimuksia tehtäessä on huomioitava sopijaosapuolten tietämys ja ymmärrys siitä, mihin sopimuksella sitoudutaan. Usein sopimusten sisältö on niin moniulotteinen, ettei keskiverto kansalainen tahi yrittäjä pysty hahmottamaan omia vastuitaan ja oikeuksiaan.

Digitaalisen tiedon kaupassa sopijaosapuolten yhdenvertaisuus toteutuu harvoin. Keskiverto yrittäjä-kansalainen- ei kykene digitaalisessa viidakossa hahmottamaan vastapuolta luotettavasti. Tästä johtuen on toimialasta tai yritysmuodosta riippumatta laadittava yleisesti hyväksyttyjä esisopimusmalleja digitaalisen kaupan edistämiseksi. Esisopimuksissa jätettäisiin osapuolten sovittavaksi ne kohdat, jotka keskiverto yrittäjä-kansalainen voi vastuidensa osalta kohtuudella ymmärtää. Esisopimukset tulee laatia ”avoimen keittiön periaatteella” (kuvaa ravintolaa jossa asiakkailla on näköyhteys keittiöön). Esisopimukset tulee olla julkisia, luonnosteluvaiheesta lähtien. Sopimukset tulee tehdä ennen kuin valitaan teknologiat, joilla digitaalisen tiedon kauppaa tai siirtoa ryhdytään harjoittamaan. Onko digitaalisen tiedon omistaja mukana keskeisiä sopimuksia tehtäessä, määrää toiminnan uskottavuuden ja luottamuksen.

Digitaalisen maailman johtaminen

Perinteinen suomalainen johtaminen ei sovellu digitaalisen maailman johtamiseen. Perinteisen johtamisen selkein puute on tunnistaa asiakas, joka ohjaa palvelun ja tuotteen laatua. Yrityksen riskit ovat suuret, jos mittaamme laatua ja tuotekehitystä väärästä mittapisteestä. Digitaalisen maailman muutos on nopeaa ja syklistä sekä edellyttää nopeita päätöksiä. Ratkaisevia päätöksiä tehdään vähintään neljä kertaa vuodessa. Ratkaisun hetkellä on vain yksi kärkivaihtoehto, joka on seuloontunut aiempien päätösten palautteen pohjalta. Digitalisaatiota johdetaan ylhäältä alas ja hallitaan alhaalta ylös. Suomalaisesta johtamiskulttuurista puuttuu kokonaisuudessaan nopean muutoksen hallinta, joka keskeisesti ohjaa digitaalisuuden kehitystä. Nokian matkapuhelinliiketoiminnan johtaminen on surullisin esimerkki, josta pitää ottaa oppia.

Teknologia- vai digitalisaatioministeriö?

Ongelmat alkavat jo valtion hallinnossa. Vaikuttaa siltä, ettei valtion hallinnossakaan eroteta digitaalisuuden ja digitalisaation käsitteittä toisistaan. Selkein ero on, että digitalisaatio on palvelukeskeistä ja ohjautuu sopimuspohjaisesti. Digitalisaatio ei voi kehittyä ilman digitaalisen tiedon omadata käsitettä ja kauppaa. Omadatalla tarkoitetaan yksilöstä ja hänen toiminnastaan kerättävää dataa.

Digitaaliset järjestelmät mahdollistavat omadatakaupan ja vaikuttavat omadatan arvon muotoutumiseen. Digitaaliset järjestelmät eivät saa vaikuttaa sopimusten sisältöihin ja vastuisiin.

Digitalisaatiota tulee asettaa johtamaan oma ministeri. Nykyinen viestintäministeriö voitaisiin nimetä digitalisaatioministeriöksi. Johtaminen tulee erottaa selkeästi nykyisestä valtion, kuntien ja yritysten johtamisjärjestelmästä. Eriyttäminen selkiyttäisi digitalisaation ja digitaalisuuden eroa ja varmistaisi myös, etteivät palvelusopimussisällöt lähde kehittymään tekniikkapainotteisesti.

Omadatan ympärille rakentuu myös tietoturva ja vastuut

Tietoturva on teknisen kehityksen keskeinen haaste. Teknisen kehityksen ja suunnan osoittaa hyvin pitkälle omistajuuden pohjalta määräytyvä tietojen turvaaminen. Tietoturva ei ole kirsikka kakun päällä vaan kananmuna, joka on kaikkialla kakussa. Tulevaisuuden tietoturvan kehittäminenkin perustuu näkemykseen, joka lähtee omadatasta.

Robotisaation edistymisen myötä, myös vastuukysymykset tulevat uuden tarkastelun alle. Kun ihminen ei ole tehnyt valintoja, jotka vahingon aiheuttavat, tulee eteen kysymys; kuka omistaa datan?

Miten viesti ymmärretään kuntatasolla

Kun digitalisaatiota, avoimia järjestelmiä ja omadataa esittelee maakunnassa ja kuntatasolla, tulee palautteena lähinnä hämmentynyttä hymyilyä. Energia- ja rakennusalan toimijoiden osalta palaute on selkeämpää. Se ilmenee jyrkkänä vastustuksena, joka perustuu poikkeuksetta muutosvastarintaan ja pelkoon oman liiketoiminnan tulevaisuudesta. Kunnat toiminnallaan omien kehitysyhtiöidensä kautta myötävaikuttavat ja ruokkivat muutosvastarintaan, koska ne ovat samassa ansaintalogiikkaketjussa esim. omistamiensa energiayhtiöidensä kautta. Digitalisaation kehitysvastuu kuntatasolla sysätään poikkeuksetta yrityksille. Harva yritys edes tietää mitä digitalisaatio on. Digitalisaatio ei lähde kehittymään kunnissa ja yrityksissä omaehtoisesti, vaan sitä pitää edistää valtiovallan toimin.

Yleinen vastaus digitalisaatiokeskustelussa on, että tiedostamme muutostarpeen, mutta etenemme pienin askelin. Muutokseen ei voi edetä pienin askelin. Muutos vaatii valtavan loikan tulevaisuuden moottoritielle, joka on kaksisuuntainen.

On toimittava nopeasti

Suomalaiset poliitikot ovat tehneet karhupalveluksen kansakunnalle, kun ovat suojanneet keskittyneitä kotimarkkinoita ja monopoleja digitalisaation haasteilta. Viimeisin esimerkki löytyy Työ- ja elinkeinoministeriön ilmasto- ja energiatiekartta 2050 -raportista. Raportissa jätettiin huomioimatta kokonaan digitalisaation vaikutukset yhteiskuntaan ja energiapolitiikkaan. Työ- ja elinkeinoministeriön harjoittama ilmasto- ja energiapolitiikka estää digitalisaation kehittymisen suomalaisessa yhteiskunnassa vuoteen 2050 saakka. Valtiojohdolla on ollut mittauspisteet, joilla järjestelmää kehitetään, pidemmän aikaa väärässä kohdassa.

Tekes rahoittaa edelleen hankkeita, joissa datan omistus- ja kauppaehtoja ei ole määritelty. Näissä Tekes-hankkeissa on kerätty suuret määrät dataa eri palvelimille. Kerätystä datasta ja niiden tuloksista on kasvamassa suuri omistusoikeudellinen kiista. Edistääkö Tekes hankkeita, joiden ongelmat voidaan tunnistaa, aiempien kokemusten pohjalta? Tässä keskeinen linjavalinta, jonka pohjalta Tekesin uskottavuus digitalisaation kehittäjänä voidaan arvioida.

Digitalisaatio tulee, halusimme tai emme. Digitalisaatio murtaa vanhat monopolit ja keskittyneet markkinat. Digitalisaatio jakaa taloudellisen vallan uudelleen ja avaa liiketoiminnan arvoketjut.

Mikä on datan arvo ja valta?

Data on uskomattoman arvokasta. Se auttaa luomaan parempia tuotteita, se muodostaa markkinoille pääsyn esteen ja se voidaan myös suoraan rahallistaa

Lue lisää aiheesta Leo Polovetsin blogista: The Value of Data, Part 1: Using Data as a Competitive Advantage

Lauri Ojala0 Posts

Olen 58-vuotias pitkänlinjan energiasuunnittelija, joka on päätynyt taistelemaan ”tuulimyllyjä” vastaan. Maalaispoika, syntynyt pienviljelijä perheeseen, harrastanut koirien parissa niin kauan kuin muistaa. Energiapolitiikan popularisoija markkinaehtoisesti, loppukäyttäjän ehdoilla. Harrastan liikuntaa, lähinnä juoksemista ja kuntosaleja, puolimaraton 1.56. Motto: Pitää nähdä metsä puilta?

0 kommenttia

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti


Käytämme evästeitä, jotta voimme tarjota mahdollisimman hyvän käyttäjäkokemuksen.
Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää