Kiinteistöjen turvallisuuden mittaaminen onnettomuustilastojen varassa

Autojen turvallisuuskehitys on ottanut harppauksia eteenpäin 2000-luvulla. Onnettomuustietoinstituutin tutkimuksen mukaan uudemmat autot ovat iäkkäämpiä autoja turvallisempia, sillä ne tarjoavat jopa 10-20% paremman suojan kuljettajalleen kymmenen vuotta vanhempiin autoihin verrattuna. Merkityksellistä uusien autojen turvallisuuskehityksessä on sekä tehokkaiden passiivisten turvavarusteiden vakiintuminen (esimerkiksi turvatyynyt ja hätäjarrutehostimet), mutta myös edistyksellisempien aktiivisten turvatekniikoiden yleistyminen (esimerkiksi ajonvakausjärjestelmä ja ABS-jarrut).

Autojen turvallisuutta voidaan verrata kiinteistöihin useasta näkökulmasta. Tilastollisesti rakennuspaloja on lähes yhtä paljon liikenneonnettomuuksiin verrattuna. Tästä huolimatta kiinteistöjen turvallisuudelle annetussa painoarvossa on eroja, kun sitä peilataan autoteollisuuteen. Ilpo Leino, Spekin vanhempi asiantuntija, toi opinnäytetyössään ansioituneesti esiin sen, miten vähän yritykset tuovat asuntoja myytäessä esiin kiinteistöjen turvallisuuden, kun autoteollisuudessa turvallisuus on yksi myyntivalteista.

Autojen lisäksi myös kiinteistöjen turvallisuus voidaan halutessaan jakaa passiivisiin ja aktiivisiin turvallisuuselementteihin. Tällöin jako tapahtuu siten, mitkä turvallisuustoimenpiteet ennaltaehkäisevät onnettomuuksien tai vahinkojen syntyä (aktiivinen turvallisuus), ja mitkä turvallisuustoimenpiteet vähentävät vahingon suuruutta onnettomuuden jo synnyttyä (passiivinen turvallisuus).

Passiiviset ja aktiiviset turvallisuustekijät

Usein käsitys turvallisuudesta muodostuu passiivisista elementeistä, kuten palo-osastoinneista, alkusammutuskalustosta tai hälytysjärjestelmistä. Passiiviset turvallisuuselementit ovat tärkeä osa turvallisuutta, mutta jopa sitäkin tehokkaampaa turvallisuuden hoitamista ovat kiinteistöjen aktiiviset turvallisuustoimenpiteet, sillä ne voivat ennaltaehkäistä vahingon syntymisen jopa kokonaan. Aktiivisesta turvallisuuden hoitamisesta esimerkkinä voidaan pitää kiinteistöissä 12 kuukauden välein turvallisuusasiantuntijan toimesta tehtyä vaarojen ja riskien arviointia, jolloin kiinteistössä esiintyviin eri tasoisiin turvallisuusriskeihin voitaisiin tarttua ennaltaehkäisevästi. Myös perusteellinen, ajan tasalla oleva ja hyvin viestitty pelastussuunnitelma on esimerkki aktiivisesta turvallisuudesta.

Lopulta turvallisuuden kokonaisuudessa kyse on siitä, kuinka hyvin kiinteistö asukkaineen on varautunut kohtaamaan onnettomuustilanteen. Aktiiviset turvallisuustoimenpiteet voivat ennaltaehkäistä vahingon syntymisen, passiiviset turvallisuustoimenpiteet voivat rajata vahinkojen suuruutta, mutta lopulta kiinteistön turvallisuudesta ja toiminnasta onnettomuustilanteissa vastaavat ihmiset itse.

Turvallisuuden kehittymistä tai turvallisuuden tasoa on vaikea arvioida ilman mittaamista. Mutta mikä on turvallisuuden tasolle pätevä mittari? Turvallisuustasoa kiinteistökohtaisesti on mahdoton laskea onnettomuuksien lukumäärien muutoksilla. Myöskään valtakunnallisesti turvallisuudentason mittaaminen pelkästään onnettomuuksien lukumäärien muutoksilla ei anna kiinteistöjen turvallisuudesta kokonaiskuvaa, jos huomioidaan kaikki onnettomuuksien syntymiseen vaikuttavat tekijät.

Eri automalleista on helposti saatavilla erilaisia törmäystestivertailuja, ja autoteollisuus onkin vastannut kysyntään kilpailemalla yhä vahvemmin automallien turvallisuudesta sekä aktiivisin että passiivisin turvallisuuselementein. Kiinteistöissä vastaavaa mittaria turvallisuustasolle on vaikeampi löytää ilman turvallisuuteen liittyvää ammattitaitoa. Siksi asiantuntijoiden havaintojen perusteella laskettu kiinteistökohtainen turvallisuusindeksi antaa pätevän kuvan kiinteistön turvallisuudesta, kun sitä vertaa hyvänä pidetyn indeksin arvoon.

Turvallisuusindeksin käytön yleistyessä entisestään se voisi mahdollistaa autojen törmäystesteihin verrattavalla tavalla informaation kuluttajalle, mikä kiinteistö on turvallinen, ja näin ollen helpottaa ostopäätöstä. Toisaalta turvallisuusindeksin mittaaminen informoisi kiinteistön turvallisuudesta vastaaville myös korjaavista toimenpiteistä, joita tulisi tehdä taatakseen asukkaille turvallisen elinympäristön.

Halutessaan saada tietoa kiinteistön turvallisuuden tasosta tai kehittää turvallisuutta parempaan suuntaan, on turvallisuustason määrittelyyn pystyttävä käyttämään tehokkaita mittareita. Jotta voisimme kehittää kiinteistöjen turvallisuutta autojen turvallisuuskehityksen suuntaisesti, myös kiinteistöjen turvallisuus tulee olla mitattavissa ja informoitavissa kiinteistön ostajille, vuokraajille, taloyhtiöiden hallituksille ja muille asianosaisille. Tässä suhteessa kiinteistöt ovat vielä paljon perässä autoteollisuutta.

 

Tuomas Jurvelin0 Posts

Kirjoittaja on Safetum Oy:n perustaja, yrittäjä ja toimitusjohtaja. Hän tarkastelee kiinteistön pelastusturvallisuutta osana vastuullista kiinteistön kunnossapitoa ja vahinkojen ennaltaehkäisyä. Blogissa esitetään ajatuksia ja ratkaisuja kiinteistöjen turvallisuuden ja kiinteistövarallisuuden edistämiseen sekä kiinteistöomaisuuden ylläpitoon. Vapaa-ajallaan hän mökkeilee, harrastaa juoksua ja viettää aikaa lenkkipoluilla ja luonnossa.

1 kommentti

  • Nimetön Reply

    18.10.2019 at 10:19

    Artikkelissa kirjoittajalla on kovasti oma lehmä ojassa palveluntuottajana.
    Asia sinänsä aiheellinen koska taloyhtiöt eivät huolehdi kiinteistöjen lakiin tai asetukseen perustuvista velvoitteista turvallisuus asioissa. Raha kun ratkaisee.

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti


Käytämme evästeitä, jotta voimme tarjota mahdollisimman hyvän käyttäjäkokemuksen.
Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää