Asuntopolitiikan pommi povella

Elämme koronaviruspandemian aikaa ja tiedämme että elvytystä seuraa myös sopeutus. Raha tulee olemaan tuolloin tiukalla, jonka kohtaamme seuraavien vuosien aikana konkreettisesti.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomessa luovuttiin vuokrasääntelystä, mikä sinänsä oli varmasti perusteltua ja järkevää. Senkin jälkeen esimerkiksi arava-rahoitteiset vuokra-asunnot ovat olleet vuokrasääntelyn piirissä. Kuntien kaavamonopolin pitäisi mahdollistaa osaltaan joustava ja tehokas vuokra-asuntomarkkina, vaikuttaen myös markkinamekanismin kautta vuokra-asumisen kustannuksiin, kysynnän ja tarjonnan kautta. Asumisen kustannukset laskevat, kun tontteja tarjotaan rakentamiseen.

***

Vuokra-asumisen kallista hintaa kompensoidaan Suomessa asumistuella, jota on kritisoitu siitä, että se toimii tulonsiirtona asuntoja omistaville rikkaille.

Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen (PTT) mukaan suomalaisen keskimääräisillä vuosituloilla saa ostettua Helsingistä keskimäärin 10 neliötä ja Oulusta 20 neliötä. On selvää, miksi suuri osa helsinkiläisistä asuu vuokralla. PTT:n mukaan helsinkiläisen tuloista menee vuokriin jo 37 %. Käytännössä Helsingissä vuokra-asumisen hinta on lähes kaksinkertainen verrattuna omistusasumiseen.

2010-luvulla vuokrat nousivat pääkaupunkiseudulla lähes 30 % ja muualla maassa noin 26 %, kun samana ajanjaksona kuluttajahinnat nousivat vajaat 12 %, palkkakehityksen kulkiessa samaa rataa. Koko pääkaupunkiseutua tarkasteltaessa jo yli puolet väestä asuu vuokralla.

Aikanaan poliittinen vasemmisto suosi vuokra-asumista ja oikeisto omistusasumista. Kyseessä oli ideologinen ja äänestyskäyttäytymiseen liittyvä dimensio.

***

Valtiovarainministeriö on nähnyt tärkeäksi sitoa asuntolainan saannin hakijan tuloihin, ja kun pankit ovat puolestaan kiristäneet lainanantoaan, ohjaa tämä edelleen ihmisiä vuokramarkkinoille. Asuntokysyntää ovat ylläpitäneet ammattisijoittajat jotka velkavipua käyttäen ovat ostaneet asuntoja uusista rakennuskohteista, joissa omarahoitusosuus on pieni ja yhtiölainan lyhennykset saa vähentää vuokratuotosta.

Asumistukimenot karkaavat käsistä. Ne ovat kasvaneet todella kovaa vauhtia. Korkeat vuokratuotot ovat taattuja kun valtio tukee sijoittajia asumistuella vuokralaisille. Vuosien 2014-2019 aikana yleisen, opiskelijoiden ja eläkeläisten asumistuen määrä on kasvanut noin 600 miljoonalla eurolla 2,1 miljardiin. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä Kela maksaa toimeentulotuen kautta noin 340 miljoonaa euroa lisää, sillä Kelan mukaan asumistuen riittämättömyyttä paikataan puolestaan toimeentulotuella.

Asumistuki ja perustoimeentulotuki muodostavat asumisen tukijärjestelmän, johon täytyy edelleen lisätä kuntien maksama erikseen harkinnanvarainen toimeentulotuki asumiseen. Tämän päivän tilastot osoittavat että asumisen tukea saa jo yli puolet vuokralla asuvista. Kelan tilastollinen vuosikirja kertoo että asumistuet ovat kasvaneet vuosien 2000-2017 jaksolla 135 %, kun samalla ajanjaksolla yleistä asumistukea saavien ruokakuntien määrä on kasvanut 124 %, lähestyen jo 400 000 tasoa.

Vuoden 2017 lopulla noin 863 000 ihmistä eli 16 % väestöstä on subventioiden piirissä. Tilastot kertovat että asumistukeen kuluu enemmän rahaa kuin maataloustukeen. Asumistuen määrä hätyyttelee jo puolustusbudjetin kokoa. Liikenneverkon ylläpitoon menee puolestaan asumistukea vähemmän rahaa.

Jotain todella tarvitsisi tehdä. Vai onko aihe poliittisesti liian arka, voiden räjähtää käsille?

Timo Multanen0 Posts

Yli 35 vuoden ammattimainen osaaminen kiinteistöalalta. Vuoden isännöitsijä 1986. Laaja kansainvälinen kokemus ja kontaktit ympäri maailmaa. Toimi 2009-2011 CEPI European Council of Real Estate Professions President tehtävässä, 27 EU-maan kansallisten isännöinti- ja kiinteistöalan järjestöjen ollessa jäseniä. REIM Groupin konsernihallituksen päätoiminen puheenjohtaja. Toiminut kolumnistina useissa julkaisuissa sanomalehdestä ammattijulkaisuihin. Harrastuksina gastronomia (Rotisseurs 1991 alkaen) ja viinit (Saimaan Munskänkarna 1991 alkaen), kirjallisuus, matkailu, musiikki ja sulkapallo.

1 kommentti

  • Kari Reply

    7.7.2020 at 13:45

    Kysymystä voi lähestyä niinkin, että halutaanko yksityisiä vuokranantajia nähdä markkinoilla vastedeskin, vai jättää vuokra-asuntojen tarjonta suurille yrityksille? Eikö taloyhtiön kannalta ole hyvä, että edes asuntosijoittaja ottaa sen lähiöasunnon vastuulleen, kun omistusasujia ei kiinnosta eikä isotkaan tekijät halua yksittäisiä asuntoja?

    Toisaalta voi pohtia kuka haluaa tarjota vähävaraiselle kodin, jos vähävaraisten asumista ei tueta. Tällä hetkellä, kun ottaa huomioon kasvaneet asuntojen hinnat ja korjauskustannukset, maksuhäiriöiden yleistymisen ym. riskit, ei asuntosijoittaminen ole enää niin houkutteleva sijoituskohde.

    Ennemmin näkisin, että uudistuotannon taloyhtiölainojen määrään tai paremminkin maksuvapaiden vuosien ongelmaan kannattaisi puuttua. Huonolla laskupäällä ja epärealistisella optimismilla varustetut aloittelevat asuntosijoittajat voivat päätyä pahoihin ongelmiin, kun lainojen lyhennys alkaa ja/tai korkotaso muuttuu. Lisäksi, jos taloyhtiön remonteista joutuisi maksamaan todellisen kustannuksen eikä neliöiden mukaan, niin sijoittajat eivät enää hamstraisi pienimpiä yksiöitä. Yksiössä ja kolmiossa voi olla yhtä isot pesuhuoneet, mutta kolmion omistaja maksaa moninkertaisesti.

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti