Väärin autettu

Arkityöni sisustusarkkitehtina on edistää esteettömyyttä suomalaisissa kodeissa. Suunnittelussa esimerkiksi mitoitusta, valaistusta tai apuvälineitä tarkastellaan niiden teknisen soveltuvuuden näkökulmasta, esteettistä puoltakaan unohtamatta. Erityisesti työni palvelee ikääntyviä ihmisiä ja heidän muuttuvia asumistarpeitaan. Ympäristöministeriön Ikäkoti kuntoon – hanke herätteleekin meitä siihen, että lähivuosina Suomeen tullaan tarvitsemaan miljoona esteetöntä asuntoa jotta vanhukset voisivat asua kodeissaan mahdollisimman pitkään.

Kodin muutostöiden tekninen toteutus on varsin yksinkertaista. Asumisongelmia ratkottaessa kuitenkin usein unohtuu yksi tärkeä asia, nimittäin esteettömyyden psykologinen puoli. Koti on meille kaikille hyvin intiimi ja henkilökohtainen paikka, ja muutokset kotona aiheuttavat stressiä.

Eräs 83-vuotias rouva on asunut omakotitalossaan pian 60 vuotta. Lapset ovat jo kauan sitten lentäneet pois pesästä. Mieskin on kuollut toistakymmentä vuotta sitten. Yksin asuminen on kuitenkin sujunut hienosti, kiitos rouvan hyvän fyysisen kunnon ja omaisten tarjoaman avun. Kaikki kuitenkin romahtaa, kun äkillinen sairaus astuu mukaan kuvaan. Ennen reippaita pyörälenkkejä tehnyt rouva liikkuu enää vain sisällä rollaattorin kanssa. Hän ei pääse alakertaan pesulle ja saunaan. Rouvan tytär kokee suurta huolta tilanteesta ja pyrkii lisäämään kodin turvallisuutta kaikin mahdollisin keinoin. Yläkerrasta poistetaan kynnykset. Portaikkoon asennetaan este, jottei rouva pääse vahingossa horjahtamaan portaita alas. Kalusteita siirrellään ja mattoja poistetaan.

Muutaman viikon päästä ensishokki on ohi. Tytär ehdottaa, että rouvalle rakennettaisiin yläkerran wc:n yhteyteen suihkutila. Se onnistuisi helposti, ja remonttiin saisi ne kotitalousvähennyksetkin. Rahasta homma ei siis jäisi kiinni. Rouvan mielipide asiaan on kuitenkin ehdoton. ”Sinä et tule tätä taloa pilaamaan!” Tähänkin asti on selvitty, joten mitään ei muuteta. Asia lakaistaan nopeasti maton alle.  Tytär jatkaa unettomia öitään, ja rouva sinnittelee kotonaan, pitäen tiukasti kiinni itsemääräämisoikeudestaan.

Vanhentuvan väestön asumisongelmat tulisi nostaa isosti julkiseen keskusteluun muutenkin kuin hankkeiden kautta. Miten olisi asumiskurssit kansanopistoihin, tai seniorien tositv-sarja, jossa näytetään miten pelot voitetaan ja elämänlaatu kohenee? Tehdään ammattijärjestäjien, suunnittelijoiden, remontoijien ja asumisneuvojien palvelut tutuiksi koko kansalle! Asian maton alle lakaisu on nimittäin kallista. Yhden tukikaiteen hinta verrattuna lonkkamurtuman hoitoon on promillen luokkaa.

Silmiäni kirvelee vieläkin kun muistelen äitini kipakkaa kommenttia kotitaloni pilaamisesta. Tilanteeseen tarvitaan nyt ulkopuolisten apua. Joskus lähiomainen vain on liian lähellä pystyäkseen myötäelämään ja auttamaan oikein.

Susanna Halla0 Posts

Kirjoittaja on sisustusarkkitehti joka rakastaa rakennettua kaupunkiympäristöä, harrastaa triathlonia ja unelmoi vielä joskus asuvansa siellä missä pippuri kasvaa.

1 kommentti

  • Antero Vartiainen Reply

    13.2.2017 at 09:33

    Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa. Moni vanhus muuttaa tuossa elämäntilanteessa aivan suotta kerrostaloon, kun pienellä remontilla asunto saataisiin hyvin toimivaksi. Yleensäkin, tuossa elämänvaiheessa ei pitäisi muuttaa mihinkään, vaan pysyä niissä vanhoissa tutuissa “nurkissa”, pienen remontin kanssa. Tässä olisi tekemistä myös paikallisille kiinteistöliiton hallituksille.

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti