Polttomoottorista ei tullut ikuista peliä

Suomen Kiinteistölehden pian ilmestyvässä toukokuun numerossa on asiaa sähköautosta: alan asiantuntija Vesa Linja-ahon haastattelu ja Motivan uutta ohjeistusta taloyhtiöille.

90-luvun lopulla jututin Pentti Linkolaa. Hän sanoi, että oli osittain sattumaa ja osittain öljylobbyn ”ansiota”, että polttomoottori voitti 1900-luvun alussa taistelun uuden kulkupelin, auton, energialähteestä. Sähköauto ja myös höyryauto oli kehittymässä aivan käyttökelpoiseksi ja kilpailukykyiseksi.

Sähköauton ensimmäinen kulta-aika

Sähköautolla oli USA:n itärannikon suurkaupungeissa 1900-luvun alussa suuri markkinaosuus. Taksiautoilijat, lääkärit ja palokunnat päätyivät usein sähköautoon, jonka suuri plussa oli luotettavuus. Suomen ensimmäinen sähköauto tuli Helsingin palokunnalle 1909. Periaatteessa sen toimintamatka yhdellä latauksella oli 25 km. Käytännössä jouduttiin joskus kesken hälytyksen valjastamaan heppa auton eteen. Liekö kylmä ilma tyhjentänyt akut ennen aikojaan tai edellisen keikan pituus muistettu väärin…

Sähkölaitosten siirtyminen tasavirrasta vaihtovirtaan teki sähköautojen lataamisesta vaikeampaa. Polttomoottoriauton käynnistämistä helpotti sähköstartin yleistyminen 1910- ja 20-luvuilla. Sitä ennen oli kiltin hevosen valjastaminen ollut vähemmän vaarallista kuin käynnistää veivillä autoa, jonka sytytys oli vähänkin pielessä. Monta käsivartta murtui, kun veivi ”löi takaisin”.

Maailman ensimmäinen sähköstarttiauto ei ollut 1912 Cadillac, kuten usein saamme lukea, vaan englantilainen Arnold vuonna 1896. Sen starttimoottori oli tarkoitettu myös polttomoottorin avustamiseen ylämäessä. Arnold oli maailman ensimmäinen hybridi – 120 vuotta sitten. Sähkömoottori oli jälkimmäiseen tarkoitukseen kuitenkin liian heikko.

Täyttä höyryä töihin?

Ensimmäinen konevoimalla kulkeva (eräänlainen) auto oli höyryauto. Ranskalainen armeijan insinööri Nicolas Cugnot rakensi sen tykinvetäjäksi 1770. Auto joutui joidenkin tietojen mukaan maailman ensimmäiseen autokolariin, päin asevaraston seinää.

Höyrybusseja oli kauan ennen polttomoottoribusseja tai sähköratikoita. Höyryhenkilöauton kehityskaaren huippua oli 1920-luvulla amerikkalainen Doble, jossa oli nopeasti lämpiävä boileri ja sähköstartti. Doblen E-malli kulki 140 km tunnissa ja oli kylmälläkin valmis lähtöön puolen minuutin kuluttua.

Höyryauto tuskin palaa, vaikka risusavotan avulla autoilu olisi suomalaisille houkutteleva visio. Tosin kulta-ajan höyryautot eivät polttaneet pilkkeitä vaan kerosiinia. Niiden rakenne muistutti (silloin) modernia höyryveturia pienoiskoossa, joten ehkä ne olisi jotenkin voitu muuntaa kulkemaan energiapajullakin. Höyryauto ei kuitenkaan ollut ”häkäpönttöauto”, eli hiilimonoksidia käyttämään muunnettu bensa-auto. Senkin paluuseen jotkut uskovat. Kempeleläinen insinööri Juha Sipilä muun muassa rakenteli yhdeksän vuotta sitten El Kaminaksi ristimänsä häkäpönttö-Chevroletin.

Vetyauton pomminvarma energialähde

Vety- eli polttokennoauto saattaa olla eräänlainen höyryauton seuraaja. Vetyä tehdään vedestä ja hapesta, sähkön avulla. Monien sähköautojen tavoin vetyauto on hybridi. Sähköhybridin polttomoottorin tilalla vain on polttokenno. Tällä hetkellä vetyautot ovat lähes pelkästään prototyyppejä, Huyndain ja Toyotan pieniä sarjoja lukuun ottamatta. Hyötysuhde on sähköautoa huonompi. Toimintasäde on kuin hyvällä sähköautolla tai pienitankkisella bensa-autolla.

Esimerkiksi Toyota uskoo vetyautoon vahvasti ja Toyota Miraita myydään jo. Toyota aikoo esitellä sarjatuotantomalleja Tokion olympialaisten yhteydessä 2020.

 

Jukka Siren0 Posts

Kirjoittaja on Suomen Kiinteistölehden 61-vuotias toimituspäällikkö, jonka harrastuksena keväästä syksyyn on merellä liikkuminen hitaasti kajakilla tai vähän nopeammin 43-vuotiaalla veneellä. Oikean talven koittaessa sitten suksilla tai luistimilla.

0 kommenttia

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti