Kun isovanhemmat pölynimijän osti

Marraskuussa 1930 laskettiin Suomen väestö perusteellisesti. Tai ”toimitettiin väestönlaskenta”, kuten asia tuolloin ilmaistiin.

Helsingin väkiluku oli 206 000 ja kotitalouksia oli 58 000.

Samalla vaivalla kysyi Helsingin kaupungin tilastotoimisto myös millaisia ”sähkökojeita” kodeista löytyi. Tulokset olivat osittain yllättäviä, ainakin minulle.

Yleisin sähköistetty kodinkoje oli silitysrauta, joita oli 18 000. Melkein joka kolmas huusholli oli siten jo luopunut hellalla kuumennettavasta murikasta.

Toiseksi tuli ”pölynimijä”. Niitä oli melkein 10 000, eli enemmän kuin joka kuudennessa kodissa. Aika hyvä saavutus laitteelta, joka oli nykymuodossaan keksitty vasta 1908 Yhdysvalloissa. Talonmies James Spangler oli kehitellyt sen helpottamaan työtään, ja yhdessä serkkunsa aviomiehen William Hooverin kanssa alkanut valmistaa niitä kaupallisesti.

Ruotsalaisten mielestä nykyaikainen imuri tosin keksittiin länsinaapurissa neljä vuotta myöhemmin. Tuo amerikkalainen oli nimittäin heidän mielestään liian painava ollakseen nykyaikaisten koti-imureiden kantaisä tai -äiti. Kun taas lampputehdas Lux Ab:n malli vuodelta 1912 oli ennennäkemättömän kevyt; 14 kiloa. Lux fuusioitui vähän myöhemmin Svenska Elektron Ab:n kanssa.

Takaisin Helsinkiin ja vuoteen 1930: pronssimitalille Stadin kodinkoneissa ylsi ”sähköinen lämpötyyny tai -haude”. Niitä oli runsaat kolme tuhatta, eli olivat jo huomattavasti harvinaisempia kuin kaksi edellä mainittua.

Monet nykysuosikit löytyvät paremminkin listan hänniltä. Helsinkiläiskodeissa oli viitisen sataa leivänpaahdinta, saman verran hiustenkuivaajia, vajaat kolmesataa ompelukonetta, 172 ”jäähdytyskaappia” ja 29 (!) pesukonetta.

Yllättävin alisuoriutuja suosiossa oli ehkä kuitenkin keittolevy, tuo sähkölieden yhdeltä kulmalta näyttävä kapine, joka on tuttu vielä monille keski-ikäisillekin. Niitä oli vain 616.

Jos listaa katsotaan siltä kannalta, mikä oli erilaisten pitkäaikaisesti tai ympärivuorokautisesti kuumentavien tai kylmentävien kapineiden suosio, tulee kuva ymmärrettävämmäksi. Kuumennus ja kylmennys vievät sähköä, ja yksi kilowattitunti maksoi tuolloin ammattityöläisen tai kaulusköyhälistön jäsenen tuntipalkan. Ilmeisesti sähkötyynyjä ei käytetty sähköhuovan tapaan yön yli lämmittämään, vaan hautomaan kolottavia jäseniä?

Jukka Siren199 Posts

Kirjoittaja on Suomen Kiinteistölehden 62-vuotias toimituspäällikkö, jonka harrastuksena keväästä syksyyn on merellä liikkuminen hitaasti kajakilla tai vähän nopeammin 44-vuotiaalla veneellä. Oikean talven koittaessa sitten suksilla.

0 kommenttia

Jätä kommentti

Kirjaudu

Tervetuloa! Kirjaudu sisään tunnuksillasi

Muista kirjautumiseni Unohtuiko salasana?

Lost Password

Kiinteistölehti

Kiinteistölehti