Vakavia ja myrkyllisiä ajatuksia
Kiinteistölehti 8/2009, Pääkirjoitus

Korjausrakentamisen kasvu tuo jatkuvasti esiin uusia haasteita, joista vielä jokin aika sitten ei paljon julkisuudessa keskusteltu. Yksi niistä on vanhoissa rakenteissa piilevä myrkkyvaara. Tosin asbesti on tuttu mörkö jo vuosien takaa, mutta rakenteista voi löytyä myös lyijyä ja PCB:tä. Pahimpiin ympäristömyrkkyihin lukeutuvia polykloorattuja bifenyylejä eli PCB-yhdisteitä voi löytyä vanhojen elementtitalojen saumausmassoista ja rakennusjätteistä, ja sitä voi olla myös piha-alueilla. Pahimmillaan lasten leikkipaikoilla. Erityisen herkkä työvaihe altistumiselle on elementtisaumojen hionta julkisivuremonttien yhteydessä. Eniten ongelma koskee ennen 1970-luvun puoliväliä rakennettuja elementtitaloja. Siis rakennuksia, joita tulee peruskorjausikään sitä vauhtia, että laskea ei ennätä. PCB:tä on aikoinaan käytetty myös lakoissa, liimoissa ja lämpölasi-ikkunoiden tiivistysmassassa. Yhdisteen käyttö alkoi 1950-luvun lopulla ja nousi huippuunsa ennen 1970-luvun puoliväliä. Uusissa rakennusmateriaaleissa PCB-yhdisteiden käyttö kiellettiin vasta vuoden 1990 alussa. Korjaushankkeissa vastuu PCB-yhdisteistä, on ensisijaisesti kiinteistön omistajalla, mutta usein vastuu siirretään hankkeen päätoteuttajalle. Kuten aiheesta kertovasta artikkelistamme käy ilmi, käytännössä vastuukysymykset ovat usein epäselviä, ja nykyajan rakennustyömaille tavanomaiset kielitaito-ongelmat vain pahentavat tilannetta. Siis jälleen yksi asia, jonka kanssa on oltava tarkkana. Vakavaksi vetää, kun lukee, mitä esimerkiksi ympäristöministeriön sivuilla PCB:stä kerrotaan. Suora lainaus: ”PCB-yhdisteet ovat pysyvyydeltään ja kertyvyydeltään pahimpia ympäristömyrkkyjä. Altistuminen PCB-yhdisteille ja dioksiineille (polyklooratuille dibentso-p-dioksiineille ja furaaneille) aiheuttaa neurologisia ja muita kehityshäiriöitä sekä lisääntymishäiriöitä eläimillä.” Asko Sirkiä